Kesälukemista

Ei ole yllätys, että presidentti Bushin ja hänen hallintonsa sanotaan valehtelevan ja perustavan politiikkansa mielikuvitusmaailmaan. Siitä on voinut lukea monista lähteistä koko menneen vuoden ja kauemminkin. Täällä ja maailmalla on jo useita vuosia väitetty, että Bushin hallinto olisi keksinyt mm. jutut Irakin ydinohjelmista ja muista uhista, joilla mm. kallis Irakin-sota aloitettiin ja sotapolitiikkaa on sittemmin perusteltu.

Yllätys tällä viikolla oli se, että Bushin entinen lehdistöpäällikkö Scott McClellan itse asiassa vahvisti, että kertomukset valehtelusta ovat täysintä totta. Se, mikä tekee McClellanin uuden kirjan paljastukset vieläkin uutisemmaksi on, että kyseinen lehdistöpäällikkö puolusti presidenttiä kolmen vuoden ajan niin suhteessa Irakin sotaan kuin Katrina-myrskyyn. Nyt, Bushin Texasista aikoinaan löytämä lehdistöpäällikkö kirjoittaa muistelmissaan, että kohta eroavassa presidentissä ovat kaikki johtajan viat:

A) Bush ei ole avoin vaan hänen hallintonsa perustuu salailulle ja juonimiselle.

B) Bush ja hänen hallintonsa ei ole rehellinen – ei edes itselleen, puhumattakaan muista

C) Bush ei kykene itsearviointiin tai ainakaan myöntämään virheitään ja on valmis tekemään ne koko ajan uudestaan.

Presidentin pahimpana virheenä vuosien 2003-2006 lehdistöpäällikkö pitää sitä, että uskonsoturina Bush päätti käynnistää Irakin sodan, vaikka sitä ei olisi koskaan tarvittu. Bushin hallinto puhui alusta alkaen marssista sotaan sen sijaan, että USA:n presidentin olisi tullut puhua keinoista ratkaista Irakin ongelmat.

McClellan syyllistää USA:n surkeasta politiikasta Bushin lisäksi kolme muuta henkilöä. Varapresidentti Cheney on näytelmän ideologi – homman aatteellinen pääkonna. Ulkoministeri Condoleeza Ricea kirjoittaja pitää henkilönä, jonka olisi pitänyt pysäyttää Bushin hulluudet kuvaamalla niiden vaikutukset maailmalla ja USA:ssa ja saada presidentti ymmärtämään tekojensa seuraukset. Rice keskittyi kuitenkin vain muodollisiin yksityiskohtiin, kuten tuolien sijaintiin neuvottelupöydissä. Valkoisen talon avustajaa Karl Roveakaan ei säästele, vaikkakin pitää miestä tilannetajultaan hallinnon parhaimmista asiantuntijoista.

Scott McClellanin kirja, josta tässä kirjoitan ennakkoarvioita luettuani lienee karmaisevaa kesälukemista siitä, kuinka suureen hulluuteen demokraattinen suurtavalta voi maailman syöstä. Pahinta on, että se on maksanut satojen tuhansien syyttömien ihmisten hengen. En usko amerikkalaisten olevan kovin ylpeitä asiasta. Heitä painaa myös tuhansien kaatuneiden sotilaiden kohtalo.