Leipähampaat

Reilut 20 vuotta sitten otaniemeläinen teekkari päivitteli ilmeisesti laskimensa sananpituutta tai näyttönsä lukulyhyyttä. Dipolin ja Täffän (Teknologförening) välisen jalankulkutien betoniseinään ilmestyi yllättäen teksti: “… mutta eihän mun laskimessa edes ole niin montaa numeroa !”

(Luulen, että mainitussa seinässä lukee edelleen lähes tuo sama teksti).

Nyt jotkut washingtonilaiset bensakauppiaat ovat eilisen teekkarin (toivottavasti nykyisen insinöörin, kirj. huom.) kanssa samassa jamassa. Täällä loppuivat bensapumppujen hampaat.

Bensanäyttöjen hammaspyörät on valettu ja asennettu vakaan ja halvan energianhinnan olosuhteissa ja ne pystyvät näyttämään tankkauksen hinnan vain, jos bensan yksikköhinta on alle 3.99 plus 9/1000 dollarin.

Kukaan ei koskaan täällä uskonut, että bensiinin maailmanmarkkinahinta voisi yltää 100 dollariin tynnyriltä tai että gallona 95-oktaanista maksaisi yli neljän dollarin. Vielä vuosi sitten kolmekin dollarin gallonahinta tuntui pelottelulta.

Näihin päiviin asti erityisesti maaseudulla on myyty bensaa mittareista, joissa menoneste on mitattu - sveitsiläisen tarkasti - mekaanisilla laskureilla. Keskusyksikkö on ollut elimellinen osa näyttöä.

Nyt nuo upeat, hammasratastekniikkaan perustuvat laitteistot olisi päivitettävä. On kaksi ongelmaa. Ensiksikin, päivityksiä ei voi imuroida netistä. Ne on valettava. Toinen ongelma on talous. Uudet rattaat maksavat tuhansia dollareita, mutta kovassa kilpailussa bensasta saa katetta korkeintaan senteille. Kauppiaat eivät uskalla edes unelmoida digitaalisista mittareista.

Tällä hetkellä monet bensakauppiaat varmaankin toteavat: ” Mutta eihän meidän automaatissa ole niin montaa hammasta.” Varmaan se on jo kirjoitettu johonkin betoniseinäänkin.