Pyörällä pääsee

Seattlen kaupunki kannustaa asukkaitaan säästämään energiaa. Yksi tapa tehdä se, on käyttää joukkoliikennettä tai pyöräillä. Niiden käytön voi täällä usein myös yhdistää, sillä maakunnan bussien (King County METRO) keulassa on teline, johon matkustaja voi matkan ajaksi heittää pyöränsä. Pyöriä otetaan kyytiin kaikkialla muualla paitsi keskustan maksuttomalla bussivyöhykkeellä. En ole varma, saako pyörän kyytiin aivan kovimpina ruuhka-aikoina. Sen sijaan kaupungin ympärillä oleville saarille kulkevilla lautoilla pyörillä on etuoikeus. Ne kuljetetaan maksutta ja pyöräilijät pääsevät lauttaan ja lautalta ensimmäisinä.

Me ostimme polkupyörät lähes ensimmäisenä tekonamme maahantulon jälkeen. Kävimme kauppaneuvottelut eräässä kaupungin suosituimmista pyöräkaupoista, joka myy pääasiassa käytettyjä, mutta huippukuntoon kunnostettuja polkupyöriä. Liikkeen nimi on Recycled Bicycles. Sieltä voisi helposti saada $5000-6000 maantiekiitäjän tuhannella dollarilla. Itse tyydyimme kaupunkihybrideihin.. Ne ovat uudenkarheat ja ajoasento on aika pysty. Olemmekin harvinainen poikkeus seattlelaisella pyörätiellä, jolla lähes kaikki muut polkevat käyräsarvisilla kevytrunkoisilla pyörillä, joissa on kapeaakin kapeammat tuubirenkaat. Pyöräilyasut ovat tiukat ja pyörät pelkistettyjä – ei lokasuojia, eikä yleensä tavaratelineitä - tavarat kulkevat repuissa ja sateella rapa roiskuu. Me emme vaihda asujamme pyöräilyä varten ja meidän pyörissämme on fenderit (lokarit) ja rackit (tarakat). Sopeudumme kuitenkin hyvin katukuvaan, kun meillä on Ortliebit, sateen kestävät saksalaiset pyörälaukut. Meillä ne roikkuvat tavaratelineessä. Muilla Ortliebit ovat reppuina.

Kaupungissa on aika paljon pyöräteitä ja pyöräilyreittejä. Upeimmat niistä risteilevät Washington-järven rannoilla, missä on paljon puistoja ja aika rauhallista. Itse kuljen päivittäin työhön 6 kilometrin matkan n. 40 kilometriä pitkää Burke-Gillman trailia, joka on entinen junaradan pohja, joka on nyttemmin muutettu pyöräilyreitiksi. Reittini kulkee meren ja Washington-järven yhdistävän kanavan vartta ja maisemat, ainakin näin kesällä, ovat upeat. Toisella puolella kanavaa kulkee Ship-canal trail, joka tosin on tilapäisesti suljettu.

Paikallinen erikoisuus ovat pyöräilylauantait ja sunnuntait. Niitä järjestetään parin viikon välein ja niinä päivinä pitkä pätkä Washington-järven länsirannan katuja suljetaan autoliikenteeltä ja varataan vain pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Viime lauantaina oli pyöräilylauantai ja Seward-puistoon johtavilla kaduilla raikui iloinen hulina, kun lapsiperheet viettivät aurinkoista päivää pyöräilemällä puistoon piknikille.

Burke-Gillman traililla systeemi on pääosin sama kuin Suomessa. Pyöräilijät ja jalankulkijat kulkevat rinnan. Molemmille on viivalla erotettu kaistansa. Hyvin usein täkäläiset pyörätiet on kuitenkin osoitettu omana kaistanaan ajoradan oikeaan laitaan. Niinpä täällä ei olekaan jokavuotisia konflikteja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välillä. Eilisessä Seattle Post-Intelligencerissä sensijaan eräs närkästynyt autoilija vaati pyöräilijöille pakollista ajokorttia, jotta he noudattaisivat paremmin mm. STOP-merkkejä (mitä täällä on aika useasti) ja liikennevaloja.

Seattlessa on paljon merkittyjä pyöräteitä. Kuvittelin aluksi, että kriteeri niiden linjaamiseksi olisi pyörille varattu oma kaistansa. Niin se varmaan osin onkin, mutta toinen kriteeri näyttää olevan se, että pyöräreitit on merkitty niin, ettei niiden varrelle tule liikaa mäkien ylityksiä. Seattle on nimittäin aika mäkinen kaupunki. Valitsemalla reittisi sopivasti saat kymmenen minuutin välein nousta mäen, joka vastaa Lahden hiihtokeskuksen kovimpia nousuja. Vastaavasti tietysti saat miellyttäviä alamäkiäkin jarrutettavaksesi.

Toissailtana päätimme tehdä kymmenen kilometrin pyörälenkin kotikanavan varressa. Katsoimme lähtiessämme kuitenkin karttaa huolimattomasti ja teimme 25 kilometrin lenkin, joka kiersi keskikaupungille. Ei hätää, pyöräily onnistuu ruuhkan ulkopuolella hyvin myös keskustassa.

Pyöräilijän uramme on lähtenyt hyvin käyntiin, ellei takaiskuna oteta sitä, että vaimoni soitti juuri ja raportoi puhjenneesta takarenkaasta. Mielenkiinnolla odotan sitä, onnistuuko pyöräily myös, kun lounaisrannikon kuuluisat sateet alkavat.

Lisää pyöräilystä Seattlessa näet sivulta: http://www.seattle.gov/transportation/bikemaps.htm