Talvikurssi

Ennen NOAA:n tuloani lupasin pitää Montlakessa pari, kuuden päivän mittaista intensiivikurssia tilastollisesta koesuunnittelusta. Toinen niistä ajoitettiin tällä viikolle ja ensi maanantaille. Niinpä viime viikko meni aika totaalisesti kurssin viimeistelyyn. Kun odotettavissa on noin 55 tuntia ahertamista aikuisopiskelijoiden kanssa, on blogi saanut levätä viimeviikkoisen Martin-päivän jälkeen.

Kurssin piti alkaa tänään klo 9.00, mutta ei ala ainakaan ennen kello kymmentä. Seattlessa on nimittäin kaksi senttiä lunta ja, kun lämpötila on lievästi pakkasella, tienpinnat jäätyvät. Liikenne halvaantuu tai sen ainakin odotetaan halvaantuvan ja niinpä julistetaan talvinen ”poikkeustila”. Eiliset yhdentoista iltauutiset luettelivat ainakin 12 koulua, joiden työpäivä oli päätetty aloittaa 3 tuntia normaalia myöhemmin. Luultavasti klo aamuviideltä alkavat King-vitosen aamuutiset luettelivat ainakin 120 lisää - en jaksanut nousta katsomaan, vaikka se ehkä olisikin antanut minullekin luvan startata hieman myöhemmin.

Itse mietin illalla tulisinko kurssipaikalle pyörällä, autolla vai bussilla, mutta kun aamukuudelta hain lehden, päätös oli selvä. Kaksi naapuria oli viilannut mäen meidän kohdallamme niin kirkkaalle jäälle, että sille oli ihan turha mennä pyörällä tai kesärenkaisella autolla. Tulin bussilla ja aika nopeasti tulinkin. Fremontin sivukadut olivat "nilellä", mutta poikkiliikenteen valtaväylät, 45. -katu ja 46. katu oli suolattu ja liikenne pelitti kuin parhaaseen kesäaikaan. Mainittuja katuja tahkoava bussi nro 44 kulki vain noin 4 minuuttia myöhässä.

Bussissa oli kesäisen lämmintä, noin 55 astetta. Se on täällä normaalia aina, kuin ilman lämpötila on alle 3 asteen. Bussin lämmitys pannaan päälle.

Tämänaamuinen lumi on kolmas tänä talvena ja tähän mennessä ennätyslumi kesti 1.5 päivää. On ollut hupaisaa, mutta aika karmaisevaa katso paikallisten liukkaan kelin ajotaitoja. Kun kumit sutivat, kaasupoljinta painetaan niin, että auton pohja pullistuu.

Asuntomme on jyrkässä rinteessä ja pari viikkoa sitten todistimme komeaa ”anna, kun isä näyttää näytelmää”. Naapuriperheen tytär sattui nimittäin tulemaan kotiin viisi minuuttia liian myöhään. (Mekin olimme tulleet kaupasta noin 7 minuuttia aiemmin, kun maa oli aivan sula). Katsoimme ikkunasta ulos ja lunta oli maassa ainakin 10 senttiä. Naapurin tytär oli poikittain mäessä - noin 6 metriä kotiportistaan. Auto oli jo portin korkeudella, mutta poikittain kadulla.

Sen sijaan, että isä ja kaksi naapurinsetää olisivat työntäneet auton portista sisään, isä päätti näyttää. Hän peruutti auton 150 metriä alas mäkeä, jonka kaltevuus on noin 10-12%. Sitten kaasu pohjaan ja lukemattomia yrityksiä, joilla hän pääsi kolmasosan siitä matkasta, minkä tytär oli selvittänyt lähes perille. Noin tunnin tahkoamisen jälkeen auto meni portista sisään. Onneksi portinpielet olivat pehmeärakenteisia pensaita - Olivat.

NorthWest Fisheries Science Center (Montlake) on julistanut työpäivän alkavaksi klo 10. Illalla kuulemma odoteltiin mahdollista ilmoitusta, että ”konttori” olisi kiinni koko päivän. Täksi illaksi on odotettavissa uusi lumikuuro ja mahdollisesti tämänaamuinen toistuu huomenna.

Suomalaisena en ole tottunut siihen, että työpäivä aloitetaan myöhään lumikuuron takia kuin aivan erityisessä poikkeustapauksessa. Siksi minulla onkin aikaa kirjoitella vaikka blogia ja odotella kurssilaisia paikalle. Uskon kuitenkin, että panemme koneet päälle klo 10 ja kahdenkymmenen opiskelijan joukkueesta puuttuu muutama. He asuvat korkeammalla, esim- aluella, jotka ovat noin 400-500 jalkaa (tai enemmän) merenpinnan yläpuolella. Siellä on paljon lunta ja liukkaampaa ja sieltä tullaan alas lumiketjuin varustetuilla autoilla. (On hupaisaa, että aika harvat käyttävät kitka tai nastarenkaita, vaikka niitä on täällä myynnissä ihaan käypään hintaan.)

Kauempaa tulleet kurssilaiset, Oregonin Portlandista ja Newportista odottelevat kurssia alakerran kahvihuoneessa. He tulivat paikalle jo eilen. Niin, että eikun kurssia pitämään.