Super

Kuten kaikki tiedämme, Amerikassa kaikki on suurta, ellei ihan superia. Eilen, sunnuntaina USA:ssa oli Super-Bowl-päivä. Kypäräiset, leukasuojatut, olkatopatut ja muutoinkin teipatut kaverit juoksivat TV-ruudussa edestakaisin kummallista viivoitettua kenttää ja yrittivät painaa soikulaista palloa maahan. Jonkin merkillisen pistelaskusysteemin seurauksena jompikumpi kahdesta joukkueesta sai pisteitä ja lopuksi toinen julistettiin voittajaksi. Tunnette varmaan paljon paremmin säännöt kuin minä. Minä nautin ainoastaan hemmetillisestä sekoilusta, jolta koko touhu näyttää ihan kuten kulttielokuvassa MASH. Välillä kaksi etukenossa toisiinsa tuijottavaa ihmisriviä murisee toisilleen ja välillä kaverit ovat usean pelaajan kasoissa mitä eroottisimmissa asennoissa. Taktiikkapeli - sanovat täällä ja naureskelevat "tavalliselle" jalkapallolle, joka on täkäläisten mielestä aika tylsää: "Päämäärätöntä juoksemista", niinkuin eräs kollegani sanoi. "Tylsää se minustakin on", sanoisi varmaan Suomenlinnan kappalainen Siwan TV-mainoksessa.

Sen tiedän, että Seattlen (SeaHawk) joukkue olisi voinut edetä jopa maljaotteluun ellei se olisi joutunut välieriin Wisconsinissa, missä ratkaisevan ottelun aikaan oli pakkasta ja missä Seattlen valmentaja Mike Holmgrenille kävi kuin Napoleonille tai Hitlerille idän kylmissä olosuhteissa: joukkue hyytyi, vaikka lunta ollut 10 senttiä enempää eikä pakkastakaan kuin viitisen astetta. (Onneksi samanlaisessa vähäpukeisessa varustuksessa voittanut keskilännen joukkue ei hyytynyt. Sehän olisi ollut kornia, jos kentällä olisi ollut pelkkää hyytynyttä joukkuelihaa). Luulen, että pakkanen pani vain seattlelaisia Merihaukkoja. Tai ehkä joukkueelle kävi kuten entiselle suunnistajalle, joka olisi aivan varmasti voittanut, ellei valinnut juuri sitä ”perhanan reittiä”. Seattlelaisetkin olisivat voittaneet, mutta valitsivat väärän taktiikan. Tästä syytettiin usean peräkkäisen päivän urheilusivuilla haukkavalmentajaa, joka melkein erotettiin. Paremman puutteessa hän näyttää jatkavan vielä yhden vuoden.

Vaikka Seattle oli eilen ulkona loppupeleistä, paikallinen hypermarket, Fred Meyer ei ollut. Noin kolme viikkoa ennen Super-Bowl-ottelua kaupan aulaan ilmestyivät pahvisista kaljalaatikoista (24-pack) rakennetut noin 20 neliömetrin ”huoneet”, jotka oli sisustettu sipseillä ja tacon-kuorilla. Ne olivat kuin oikeat huoneet ilman kattoa. Sisällä huoneissa olivat 128 tuumaiset tv-monitorit, tv-pöydät ja lepolassit, joita ympäröivät snacksit ja dipit. Kellekään ei jäänyt epäselväksi, että loppupeleihin Meyerin asiakkaan piti ostaa tarjouksessa olleita sipsejä (maissia, perunaa, juustoa tms). Niihin piti varata myös purkitetut dippikastikkeet, jotka olivat kaljapaketeista koottujen huoneiden seinustoilla, lasipurkeissa. Rakennelmilla annettiin myös ymmärtää, että isä tarvitsee peleihin useita laatikollisia olutta, laihduttajat pullovettä, äidit diet-cokea ja lapset colaa. Kaikkea oli koottu esille – helposti saaville. Meilläkin on pussi maissilastuja ja purkki Quesoa, vaikka päätimme jo kuukausi sitten elää terveellistä elämää. Ehkä säästämme sipsit keväällä tänne tuleville vieraillemme.

Tänään, maanantaina super-bowl on ohi ja Fred Meyer on aloittanut seuraavan super-kampanjan. Nyt myydään ystävänpäivää. Super-Bowl-pelihuoneiden tilalla ovat ilmapalloräkit, vaatetelineet pienten tyttöjen ystävänpäiväalusasuineen, isojen poikien alushousuineen, villien tyttöjen pikkupunaisine alusasuineen ja pinkit Valentine-kortit ja kaikki muu Valentine-krääsä. Unotumaan eivät myöskään pääse sydämen muotoiset (vaaleanpunaisella sokerilla kuorrutetut) Valentine piiraat ja muut makeat tuotteet. Kaikki on Valentine-superia.

Ja huomenna on Super-tiistai, joka on ensimmäinen todellinen koitos USA:n presidentinvaaleissa. Kun esim. demokraatit ovat tähän mennessä jakaneet 137 valitsijamiespaikkaa vaaleilla, äänestetään huomenna yli 1681 paikasta. Vastaavat luvut republikaaneilla ovat 238 ja 1009. Amerikka on täynnä supereita.