Kanelirulla

Muistan lapsuudesta, että niitä odotettiin. Niitä odotettiin aina, kun oli lupa odottaa. Juuri paistettuna, lämpiminä ne olivat suurta herkkua vaikkapa maitolasillisen kera. Niitä teki mieli ahmia, mutta kiintiö oli pari kappaletta ja lasillinen kylmää maitoa ja se nautinto oli upea. Jäi niin hyvä maku suuhun ja vähän ”nälkääkin”. Ja sitä jäi vaikka salaa napattiin joskus kolmaskin herkkupala.

Vanhemmallakaan iällä ei makuni ole muuttunut. Edelleen kauniit, pienet korvapuustit, joissa on runsaasti kaikkea epäterveellistä: valkoisia jauhoja, paljon voita ja kanelilla ja kardemummalla maustettua sokeria pakattuna lämpimiin kauniinruskeisiin paketteihin, ovat suurta herkkuani. En voi vastustaa niitä.

Sen sijaan, ole koskaan ymmärtänyt sitä, että korvapuustien pitäisi olla suuria - Suomen suurimpia ja maailman suurimpia tai muutenkaan suuria (niitä, joita usein mainostetaan Espalla ja Humppilassa.)

Mainittuihin tarkoituksiin ovat Boston-kakut (sosiaalisti äitini, vaikkei ehkä tiennytkään jumbo-puustien markkinoinnista). Boston-kakut ovat herkkua, mutta ne leikataan pieniksi lohkoiksi, jotka jaetaan usealle herkutteliljalle. Oikeat korvapuustit taas ovat henkilökohtaista herkkua. Siinä on iso ero.

Eilen todistin täällä pientä amerikkalaista pettymystä - pettymystä paikalliseen korvapuustiin. Kollegani ja ystäväni John tilasi ”Cinnamon roll’ in” (kanelikääryleen), joka, niin kuin ymmärsin, on hänen korvapuustinsa.

Hänelle kannettiin eteen noin kilon kokoinen möykky, joka oli maultaan ihan ok, niin hän sanoi. Kuitenkin hän oli pettynyt, koska hän olisi halunnut nauttia sellaisesta oikeasta kanelirullasta, joita hänen äitinsä piti tapanaan tehdä. Nyt pöytään tuli noin kymmenkertainen möykky.

John sanoi, että se oli ihan oikean makuinen. Hän ei valittanut edes hintaa, koska minä olin tarjousvuorossa. Hän vain olisi halunnut saada pöytäänsä sellaisen sopivan kokoisen kääryleen, johon hänet oli sosiaalistettu. Hän myöskään ymmärtänyt, miksi rullaa olisi pitänyt leikata mahtavalla pihviveitsellä, joka rullan viereen kannettiin.