Syntinen kaupunki

The Seattle Timesin eilisessä viikonloppunumerossa on mielenkiintoinen kolumni, jossa tätä kaupunkia arvioidaan asteikolla 1-10. Aihe kolumniin on peräisin paikalliselta kirjailijalta David Klinghofferilta, joka väitti äsken ilmestyneessä kirjassaan, että Seattle saa ala-arvoistakin ala-arvoisemman pisteytyksen, jos kaupunkia arvioidaan Raamatun kymmentä käskyä vasten.

Timesin kolumnisti myöntää, että ensimmäisissä kolmessa käskyssä kaupunki ei menesty ainakaan julistusten tasolla. Seattlen alue on yksi Yhdysvaltain vähiten kirkollisista alueista. Neljäsosa vastaa ”ei-mikään” kysymykseen uskonnollisesta alkuperästään. Silti, väittää kolumnisti, monilla on uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset ihanteensa. Niitä ei vain todisteta kirkossa. Toisaalta, täällä jooga on samalla tavoin kunnioitettu elämänasenne kuin muutkin vakaumukset.

Huonosti ei mene neljännessäkään käskyssä. Vanhempien kunnioitus on tällä alueella korkealla. Siitä vakuutena on tutkimus, josta raportoitiin viikonloppuna. Valtaosa tutkimukseen vastanneista 16 - 21 vuotiaista nuorista arvostaa kotiaan ja vanhempiaan ja perhe-elämää yli kavereiden ja rock-musiikin.

Seuraavissa käskyissä kolumnisti panee kirjailijalle rajusti kampoihin. Seattle pärjää erinomaisesti viidennessä ja seitsemännessä käskyssä. Täällä ei olla kovia tappajia eikä ryöstelijöitä, päinvastoin. Kaupunki on maan rauhallisimpia. Kuudennen käskyn kohdalla kolumnisti hieman taipuu, mutta pitää asiaa enemmänkin petetyn puolison kuin yleisen paheksunnan ongelmana.

Viimeisissä kolmessa käskyssä Seattle pärjää, myös niissä hyvin. Täällä ei Seattle Timesin vakinaisen kirjoittajan mielestä olla erityisen pahoja mollaamaan naapuria tai himoitsemaan hänelle kuuluvaa.

Kaiken kaikkiaan kolumnisti ja kirjailija benchmarkkaavat kaupunkinsa aivan vastakkaisilla tavoilla. Loppujen lopuksi, kysymys lienee erilaisista moraalin tulkinnoista.