Politiikka

Jos (niinkuin fyysikot sanovat) oletetaan, että Yhdysvallat on maailman johtava (talous)mahti ja jos oletetaan, että poliittinen kenttä Yhdysvalloissa muuttuu aika rajusti, on mahdollisena seurauksena maailmassa tapahtumassa korjausliike, jonka suunta on aivan selvä, mutta, jonka suuruutta ei pysty kukaan ennustamaan. Kun maa, joka on viime vuodet vannonut markkinoiden kaikkivoipaisuuteen ja terrorin pelkoon, alkaa puhua muutakin politiikkaa, saattaa ainakin ao. maassa, mutta myös maailmassa, tapahtua yllättäviä asioita. Niin kai kävi edellisen kerran Vietnamin sodan aikaan.

Yhdysvaltoja on ainakin kahdeksan vuotta hallittu kahdella teesillä: vapaiden markkinoiden ylivoimaisuuden opilla ja terrorismin uhalla. Nyt ihmiset, näin minusta täällä näyttää, ovat kypsiä molempiin. Tapaamani ihmiset ovat kauhuissaan pääoman liikkeistä ja talouden sosiaalisista julmuuksista (uskokaa tai älkää). Jos ihmiset Saksassa ovat vihaisia Nokialle, täälläkin ollaan vihaisia yrityksille, joilla ei ole sosiaalista vastuuta. Toinen asia, jolle täällä ollaan vihaisia, on se että 50 miljoonaa kansalaista on ilman sairausvakuutusta, mutta Irakin sotaan riittää viidennes liittovaltion budjetista.

Suurin kysymys USA:ssa on kuitenkin talous. Senhän piti markkinavoimien ohjauksessa toimia kuin junan vessan. Ei näytä toimivan. Talous on kuralla ja syöksy näyttää jatkuvan. Onnellista (minun mielestäni) on, että ihmiset hakevat ongelmiin apua aika rationaalisesta suunnasta. Heitä kiinnostaa jälleen kerran politiikka. Siihen luulisin perustuvan Barack Obaman ja Hillary Clintonin menestyksen. Samaan asiaan kuvittelisin perustuvan myös sen, että puolueiden esivaaliin osallistuu uskomaton määrä nuoria ja muita ensi kertaa äänestäviä ja sitoutumattomia ihmisiä. Siihen perustunee myös se, että aivan uutena ilmiönä Los Angelesin vankiloissa äänestetään puolueen presidenttiehdokasta tuhannen vangin voimalla (Hekö siis ovat vain yhteiskunnan vastaisia hylkiöitä?).

On mielenkiintoista mielikuvitella, että politiikka nousisi uudelleen maailman agendalle. Minä pidän sitä myönteisenä, vaikka viimeiset 15 vuotta olen Suomessa äänestänyt lähinnä vain velvollisuudesta. Täkäläisiä presidenttiehdokkaita voisin äänestää. Heistä demokraattien pääehdokkaat osaavat innostaa. Onhan heillä toki molemmilla pian lähes 200 miljoonan* dollarin innostuskoneisto takanaan (ja edessään haasteet, joiden ratkaiseminen ei ole ihan pikkujuttu).

*Viime vuoden lopussa kummallakin ehdokkaista oli koossa yli 100 miljoonaa. Tämän vuoden puolella molemmat ehdokkaat ovat keränneet rahaa usean kymmenen miljoonan kuukausivauhti. Obaman paras päiväsaalis oli muistaakseni 7 miljoonaa.