keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Turvekattoja?

Luonnonmukaista Seattlen Fremontissa

Luonnonmukaisen vesirakentamisen mallit on nousemassa täällä Seattlessa myös talonrakennuksen agendalle. Nyt keskustellaan vakavasti siitä, että talojen, pihojen, katujen ja muun rakennetun ympäristön tulisi olla sellainen, että se veden suhteen toimisi niin kuin luonnonsysteemi toimii, lähinnä hidastaen veden virtausta mutta myös tarjoten luonnon prosesseille hyvän ympäristön.

Toisin kuin monin paikoin esimerkiksi Keski-Euroopassa, luonnonmukaisen rakentamisen perusmotiivi ei Seattlessa ole ensisijassa tulvasuojelu. Luonnonmukaista rakentamista perustellaan kaupungin lähialueella olevan vesiluonnon elvyttämisellä.

Täällä on panostettu miljardikaupalla esimerkiksi lohikantojen elvytykseen ja miekkavalaiden suojeluun. Uusimman käsityksen mukaan suurin uhka esimerkiksi lähialuilla kutevien lohien menestymiselle ovat kaupunkiympäristöstä huuhtoutuvat valuma- ja hulevedet ja niiden mukana tulevat konsentroituneet myrkyt.

Nyt sitten keskustellaan siitä, voitaisiinko talojen rakenneratkaisulla vähentää vesiin huuhtoutuvia lika-aineita ja myrkkyjä. Ja monet ovat sitä mieltä, että voidaan.

Ratkaisuja, joita rakentajille suositellaan ja joita aletaan kokeilla, on monia. Niitä ovat mm. kasvipeitteiset katot (matalissa taloissa), korkeat talot (pieni kattopinta/asukas), huokoiset, vettä imevät jalkakäytävät, paljon luonnon omaa kasvillisuutta sisältävät pihat ja talojen yhteyteen rakennettavat säiliöt, joilla sadevesi kerätään myöhempiä kastelutarpeita varten talteen. Monet ratkaisuista ovat hyvin tuttuja ihmishistoriasta.

Mukana keskustelussa paremmista rakennuskäytännöistä ovat kaikki osapuolet. Ohjauskeinoista ja valvonnasta ollaan eri mieltä. Ympäristöjärjestöt vaativat pakkokeinoja ja tiukkaa valvontaa. Rakentajat taas ovat sitä mieltä, että päätös- ja valvontavaltaa ei missään nimessä saa antaa yhdelle joukolle tai lähestymistavalle.

Samaan aikaan talonrakennuskeskustelun kanssa näyttää kiihtyvän keskustelu myös luonnonmukaisemmista metsänhakkukäytännöistä. Niiden motiivina taas on nimenomaan tulvasuojelu ja tulvien aiheuttama eroosio. Esimerkiksi Weyerhaeuser-metsäjätti on tällä hetkellä tulilinjalla. Sen tekemien avohakkuiden sanotaan viime syksyn rankkasateissa johtaneen huikeisiin maanvyöryihin Seattlen eteläpuolisilla, hyvin jyrkillä alueilla.


Tunnisteet: ,

1 kommenttia:

26. huhtikuuta 2009 klo 2.14 , Blogger Jukka Jormola kirjoitti...

Kiinnostava juttu. Olen järjestämässä hulevesien käsittelystä ekskursiota Seattleen syksyllä 2009, kun siellä itärannalla ollaan asioissa pitkällä. Suomessa vastaava intressi on taimenien palauttaminen Vantaanjokeen ja pieniin kaupunkipuroihin, hulevesien käsittelystä on täälläkin jo kaupunkien ohjelmat. Ehkä sieltä opitaan lisää.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu