Lohenraadot

Kutunsa hoitoneet koiralohet ja punalohi

Yhdeksänkymmentäviisi vuotta sitten Washingtonin luoteisimmalla, Olympian, niemimaalla sijaitseva ELWHA-joki kuhisi kuningaslohia. Ne saattoivat painaa jopa 45 kiloa. Niitä arvioidaan vuosittain tulleen kudulle jopa 350 000 kappaletta. Vuonna 1913 ELWHA-joki padottiin tuottamaan sähköä lähinnä tuolloin kasvaneelle ja teollistuneelle Port Angelesin kaupungille. Sen jälkeen yksikään läntisen Tyynenmeren alueen viidestä lohilajista ei ole päässyt lisääntymään jokeen, joka on noin 60 kilometriä pitkä ja, jossa kutuun sopivia elinympäristöjä on noin 50 kilometrin matkalla. Silti, vielä tänäänkin, noin 5000 lohta pyrkii jokeen vuosittain.

ELWHA-joen sähkötuontanto on suunniteltu lopetettavaksi vuoden 2010 jälkeen ja joki palautettavaksi lohien lisääntymisalueeksi. Tärkeimpänä syynä on se, että patoaltaat ovat täynnä lietettä eikä niiden ruoppaaminen ole kannattavaa. Toisaalta huomattava osa joen valuma-alueesta on kansallispuistoa. Yhtenä tavoitteena on myös se, että paikalliselle intiaaniheimolle on tarkoitus palauttaa heille jo 1850-luvulla luvatut ja myöhemmin uudemmissa säädöksissä vahvistetut kalastusmahdollisuudet.

Meillä NOAA:ssa on käynnistynyt hanke, joka pyrkii selvittämään sitä, miten joen veden laatu muuttuu, kun lohet tulevat takaisin, hoitavat suvunjatkamisen ja sen jälkeen kuolevat mataliin vesiin. Tutkija Sarah Morley analysoi parhaillaan sitä, kuinka hajoavat lohenraadot vaikuttavat aika karun joen ravintoketjuun ja erityisesti ravintoketjun selkärangattomiin eliöihin. Tätä varten joen ylähaaraan on viety tammikuussa 600 hopealohen raatoa, jotka on asetettu rautalankaverkosta tehtyihin kehikoihin.

Ensi vuosikymmenellä mahdollisesti alkavien noin 100 metriä pitkien voimalaitospatojen purkamisen ja joen palauttamisen alkuperäiseen asuunsa on arvioitu maksavan aluetta hallinnoivalle Olympic National Parkille noin 308 miljoonaan dollaria.