Juudaat

Demokraateilla on tänään kuuma päivä. Pennsylvaniassa jaetaan 158 edustajaa elokuun presidenttiehdokasvaaliin. Tosiasiallinen tilanne on se, että kävi Philadelphian vaalissa kuinka tahansa, molemmat ehdokkaat saavat suhteellisessa vaalissa itselleen kosolti lisäedustajia ja Obama on vähintään sadan edustajan karkumatkalla myös vaalin jälkeen. (Tällä hetkellä tilanne on 1637-1470 ja valintaan tarvitaan 2025 valitsijamiestä). Niinpä tulos on enemmänkin psykologinen kuin laskennallinen.

Kovaa psykologista sotaa puolueessa käydäänkin. Nyt täällä puhutaan siitä, että puolue on sairastunut ns. Clinton-väsymykseen (Clinton fatigue). Sen seurauksena monet Clintonin lähipiirin kuuluneet ns. superdelegaatitkin eli puoluekokoukseen ilman vaalia pääsevät kaaderit ovat ilmoittaneet kannattavansa Obamaa. Esimerkkejä ovat entiset preidenttiehdokkaat John Kerry ja Bill Richardson.

Clintonit ovat katkeria ja syyttävät entisiä ystäviään ja liittolaisiaan lojaalisuuden puutteesta. He antavat ymmärtää auttaneensa "loikkareita" aiemmissa tilanteissa ja pitävänsä luonnollisena myös vastapalveluksia. Asiasta suivaantuneena John Kerryn veljen kerrotaan muistuttaneen Bill Clintonia siitä, että vastapalveluksia on tullut matkan varrella myös toisin päin ja palauttaa mieliin, että John Kerry tuki herraa niinä aikoina, kun useimmat eivät halunneet häntä edes tuntea.

Hillary Clinton yritti vihjailla naisia puolueessa kyykyttävästä lasikatosta. Tuolla väitteellään hän ei ole kovin uskottava, koska Obaman kannattajiin kuuluu monia tunnettuja ja/tai vaikutusvaltaisia naisia, kuten senaattori Amy Klobuchar Minnesotasta, senaattori Claire McCascill ja Caroline Kennedy.

On mielenkiintoista nähdä, miten vaalissa käy. Obama nimittäin näyttää hänkin käyttävän runsaasti aikaa henkilökohtaisuuksiin. Monet kolumnistit kysyvätkin molemmilta ehdokkailta, eikö tulevan presidentin pitäisi panostaa paljon enemmän vaikkapa kohovien ruuan hintojen ja nälkämellakoiden hallintaan.