Viikonlopun reissulla yllätti nälkä. Onneksi muistin, että matkan varrelle sattui yksi Washingtonin mahtavimmista pelikasinoista - Tulalip - ja vain tunnin päähän nälästä. Miksikö onneksi ? No tietysti siksi, että pelikasinoille ihmisiä houkutellaan pelaamaan ja syöttinä on hyvä ruoka ja edulliset juomat.
Järkeilimme, että kyseessä voisi olla Win-Win-tilanne. Meillä oli nälkä ja pelikasinolla halu houkutella. Päätimmekin yrittää kumppanuuteen tähtäävää aiesopimusta: Suostuisimme ilman ehtoja syömään erinomaista ja edullista ruokaa. Olimme mielissämme, sillä kasinolla oli meitä tyydyttävä vastatarjous – Eikun syömään.
Kävelimme hehtaarihalliin, joka ei häviä Nevadan loistokkaille pelipalatseille. Etsimme parasta (avointa) ravintolaa. Emme halunneet tyytyä yhteenkään jo pelihimoon langenneille tarkoitettuun pikaruokalaan tai juottolaan, jotka nekin ylittävät tasossaan monet ravintoloiksi itsekään kutsuvat seattlelais- tai helsinkiläispaikat. Lyhyen tovin jälkeen totesimme, että meidän suuhumme sopivaa ruokaa myi vain Eagles Buffet. Sinne siis menisimme.
Silloin iski salama. Juuri, kun olimme maksamassa syömiseen oikeuttavaa käsirahaa, ravintolan hovimestari esitti meille epäilyttävän kysymyksen:"Olettehan yli viidenkymmenen?" Nyt hermostutti. Näkyikö se kaikista yrityksistä huolimatta meistä ulos? Haisimmeko kenties yli 5-kymppisiltä?
Olemme tietenkin tottuneet washingtonilaiseen sääntöön, että nuorelta alle 30 vuotta näyttävältä ihmiseltä on ravintolassa kysyttävä papereita, jos pöytäseurueessa nautitaan alkoholia. Mutta, meiltä ei kysytty 3-kymppisyydestä. Lisäksi me olimme menossa syömään eikä tarkoitus ollut nauttia – paitsi ruuasta.
Hetken katsoimme toisiimme vakavina, mutta pitkän avioliiton opettamana pystyin vaimoni silmistä lukemaan huomaamattoman vinkin: ”Myönnetään syntimme”. Luotin hänen naiselliseen vaistoonsa ja luovutin. Ilmoitin välittömästi, että yli viisikymppisiä ollaan. Odotin vastapuolen tuomiota.
Yllätyin onnellisesti, kun rätin sijaan tuli Bingo. Hovimestari ilmoitti, että ikä-ominaisuuksiemme perusteella meille oli myönnetty 15 prosentin seniorialennus upeimmasta buffet-lounaasta, minkä olen koskaan nähnyt tarjolla. (En kuvaa sitä tässä, koska osa lukijoista saattaa olla nälkäisiä, alle 5-kymppisiä tai ainakin heillä saattaa olla akuutteja rajoituksia mainitulle Tulilapin kasinolle pääsemisessä. Lähetänkin kuvauksen herkuista vain sitä erikseen pyydettäessä)
15 prosentin ikäalennus (, joka oli muuten kokonaista neljä dollaria meiltä kahdelta) antaa toivoa. Tähän mennessä vanhenemisesta on ollut meille vain riesaa. On hankittu silmälaseja ja hierottu kipeitä hartiota ja kiukuteltu. Hampaat kremppaavat eikä Cooperissakaan pääse edes harjoittelemalla kuin 2000 metriä. Nyt kuitenkin tiedämme, että kohta ei makseta kalastuksenhoitomaksua, ajellaan junalla puoleen hintaan ja tarjolla on kaikkea muutakin kivaa.
Tunnisteet: Arkipäivä
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu