Elintarviketurvaa

Yhdysvallat on reilulla 2.65 miljardilla kilollaan merkittävä kalan ja muiden merielävien kuluttaja. Se on myös suuri kalanostaja, sillä 80 prosenttia maassa kulutettavista merenelävistä on tuontitavaraa.

Viime vuosina Yhdysvaltain suurimmaksi kalantuojaksi on noussut Kiina ja se aiheuttaa täällä kosolti päänvaivaa elintarviketurvallisuudesta vastaaville viranomaisille. Miksikö?

No siksi, että vaikka vain alle 0,2 prosenttia maahan tuotavista kiinalaisista kalaeristä käy nykyään läpi laatutestauksen, johtaa testaus vuosittain satojen erien palauttamiseen takaisin Kiinaan. Maaliskuussa kiinalaisesta kasvatetusta kalasta löytyi salmonellaa, jonka alkuperänä pidetään sitä, että monilla kiinalaisilla tilapian kasvattamoilla kanat tai kanahäkit ovat joko kala-altaiden yläpuolella tai niiden lähellä eikä hygieniaa juuri valvota.

Tautien lisäksi Kiinasta tulleita kalaeriä on lehtitietojen mukaan palautettu, kun viljellyssä kalassa on ollut suuria lääkejäämiä (, esim. antibiootteja, jotka USA:ssa ovat kiellettyjä). Myös kalaerien siivottomuus on johtanut hylkäämisiin. Maaliskuun puolivälissä Los Angelesiin tuli suuri erä kalaa, jonka väitettiin olevan viljeltyä monnia. Sitä tuo kala ei ollut eikä kukaan vieläkään tiedä, mitä se oikein oli. Se palautettiin lähettäjille, jotka ovat ehkä myyneet sen edelleen.

Koska kauppiaiden pitää USA:ssa, ihan niin kuin meillä Suomessakin, ilmoittaa kalan alkuperä, viranomaiset eivät ole erityisen huolestuneita kaupoissa ja marketeissa myytävästä kalasta. (Minä sen sijaan olisin, sillä en ole koskaan nähnyt täällä mainittuja alkuperämerkintöjä). Sen sijaan ravintoloissa ja erityisesti pikaruokaloissa myytävän kalan laatu täällä huolestuttaa, sillä paikoissa myytävän kalan alkuperästä ei ole usein mitään tietoa.

Huolissaan ovat myös paikalliset, aika pienet monninviljelijät, jotka ovat kiinalaisten kanssa aika epäreilussa kilpailutilanteessa. Heidän kun noudatettava sääntöjä, joita kilpailijat ei noudata.