Marketissa

Asiointi washingtonilaisessa hypermarketissa on toimi, joka todennäköisesti muistuttaa kaikkein eniten vastaavaa hommaa Koti-Suomessa. Sisään marketin uumeniin purjehditaan ihan niin kuin City-marketiin tai Prismaan. Erityisiä kursseja asiointiin ei tarvita, ainoastaan päättäväisyyttä ja rahaa. Kärry haetaan parkista ja hyökätään sisään. Pieni nyanssi on hygienian varmistaminen. Paikallisessa Fred Meyerissa monet desinfioivat ostokärryn kädensijan ennen työntöneuvon käyttöönottoa. Sitä varten kärryparkin seinällä on kosteuspyyhkeitä.

Ostokset kerätään koriin ja aloitetaan kassojen lähestyminen. Kuten monissa liikkeissä kotonakin, niitä on kolmenlaisia. USCAN-kassoilla ostosten hinnat skannataan itse. Kassahenkilö hoitaa vain rahojen keruun tai korttien viilauksen.

Express-kassoilla asioidaan, jos ostoksia on alle 12. Toki monien laskutaito on täällä huono. Olenpa nähnyt pikakassalla asiakkaita, joilla sata tai sata viisikymmentä itemia, kärry täynnä. Mainittua rötöstä näytetään katsovan sormien läpi, jopa hymyillen. Johtuisiko kassojen tulospalkkauksesta.

Kolmantena ovat tavalliset kassat, joita toki täällä usein myös family-kassoiksi kutsutaan. Ei erityisempiä kommentteja.

Jos joku marketin kassoista on toimeton, hän hyppää pois karsinasta ja käy pyydystämässä itselleen rahastettavia: Welcome sir! This way, please!. Ilmeisesti siinäkin on kyse tulospalkkauksen mukanaan tuomasta insentiivistä - urakkalisä houkuttelee.

Rahastuksen rituaali poikkeaa suomalaisesta. Näyttää siltä, että kaikille kassoille on opetettu sama kolmisäkeinen runo, jota he sitten omien runonlaulajan taitojensa mukaan lausuvat. Runon ensimmäinen säe kuuluu: Hello! How are you today? Useimmat kassat pitävät tämän jälkeen pienen tauon ja jopa moni suomalainen ehtii tuossa välissä huikata ainakin heloun. Harjaantunut asiakas ehtii todeta I am good ja kysyä vasta-hau-aar-juut. Se tosin vaatii hyvää tilannetajua ja nopeutta - kaikenkaikkiaan oikeaa ajoitusta.

Jotkut kassat heittävät hau-aar-juun perään henkeäkään vetämättä toisen kysymyksen: (You) find everything okay? Siinäpä on hitaammalla suomalaisella ihmettelemistä: on hau-aar-juuta ja faind-evriting-okeitä. Mitäs siihen vastaat?

Ei hätää, aluksi pahasta paikasta selviää hymyilemällä suomalaisen vienosti ja sanomalla helou tai I am good. Ainoa uhka on leimautuminen ulkomaalaiseksi/ulkopaikkakuntalaiseksi, mikä ei ole ongelma. Sehän nimittäin antaa kassalle uuden tilaisuuden small-talkiin ja hän luultavasti heittää pohjoissuomalaisen: Mistäs sie olet poissa? (Where are you from?). Siihen on helppo kankeammankin suomalaisenkin tarttua. Selkeä kysymys.

Kokemuksesta voin kertoa, että kassan kaksi ensimmäistä rutiinitäkyä johtavat vähitellen siihen, että alat heittää "vastaan" ja sepäs toimiin. Pääset vähintään 5-10 minuutin henkeviin keskusteluihin. Kiihottavimman kävin ihailemani sanavalmiin, vanhemman mustan kassarouvan kanssa. Kun tartuin hänen täkyynsä, hän paljasti himoinneensa jo pitkään tietoa siitä, kuinka nimeni lausutaan. Että sattui narsistisen herkästi. Sittemmin olemme hänen kanssaan käyneet intohimoisesti läpi mm. SI-järjestelmän. Sen ranskalaisen systeemin niin kuin hän sitä kutsuu. Hänestä vanhat brittiläiset mittayksiköt ovat ainoita oikeita, mutta hän kertoi joutuneensa kuulustelemaan lapsenlapsensa läksyä ranskalaisesta järjestelmästä ja joutuneensa sillä tavoin sotketuksi aiheeseen.

Joskus keskustelumme häiritsee minua, sillä olen tottunut siihen, että perässä kassalle tulevilla on hoppu. Täällä kiireisiä tuntuu olevan paljon vähemmän.

Kaikki arvaavat, että kassojen kanssa käytävä small talk päättyy aina runon kolmanteen säkeeseen: Thank you and have a wonderful evening.