Puuma

Tunti sitten, vähän vaille yhdeksän, häpsähdin. Luin upean kesäisellä terassillamme kirjaa, kun naapurin valtavasta, tuuheasta vaahterasta kuului kuolevan eläimen parkuna. Vanhan puun lahoimmat, ranteenpaksuiset oksat sinkoilivat meidänkin puolellemme aitaa ja puun latvustosta, tiheiden muraattiliaanien seasta kuului raadeltavan eläimen huuto, raatelijan hurja mylvintä ja muita tappelun ääniä.

Luulin, että puussa oli puuma, joka jahtasi kissaa (Puumia ja kojootteja on Seattlessa viimekuukausina nähty, tosin aika kaukana meiltä). Äänet olisivat sopineet kuvaan.

Noin neljän, viiden minuutin kuluttua puu rauhoittui. Tuli hiirenhiljaista. Mietimme, mistä oli kyse. Minun arvaukseni oli joko puuma tai joku läheisestä eläintarhasta paennut pieni kissaeläin.

Haimme sisältä kiikarin ja yritimme nähdä eläimen paikassa, missä saaliseläin tapettiin. Emme havainneet puussa mitään elämää. Odottelimme tovin ja jatkoimme kiirarointia. Kolmen, neljän ison puun päässä latvustossa istui aikuinen pesukarhu, joka nuoli kylläisenä tassujaan.

Hain kameran, mutta teknisesti hyvän kuvan saamiseen oli pimeää. Oheisesta kuvasta voi klikkaamalla ja hyvällä mielikuvituksella löytää ruokailijan, joka todennäköisesti tappoi oravan tai naapurin kissan. Joka tapauksessa saalistamisen ruokailun äänet olivat rauhallisessa kesäillassa aika karmivat. Sitä mieltä taisivat olla naapuritkin, joita ilmestyi pihoille tapahtuman jälkeen.