Vesirakennusta

Klikkaa kuvia suurentaaksesi

Opiskelin 1970-luvulla vesirakennusta, mutta vasta tutustuminen kalanrehujen suunnitteluun on ohjannut minut modernin vesirakennusteorian lähteille.

Mitäkö tarkoitan? No tarkoitan sitä, että 70-luvulla vesi oli vettä ja sen virtausta tai virtauksen pysäyttämistä hallittiin käyttäen avuksi pääasiassa hydrauliikan teoriaa. Parhaimmillaankin perinteiset vedet korkeintaan puhdistettiin käyttäen hydrauliikan lisäksi hyväksi hieman vesikemiaa.

Nykyaikaiset vedet sen sijaan rakennetaan alusta alkaen ja siihen taas tarvitaan paitsi kemiaa, myös seosten suunnittelun teoriaa. Kun kalanrehupuolella sotkemme sekaisin proteiineja, rasvaa ja joitain sidosaineita, aloittavat modernit vesirakentajat tislatusta vedestä ja rakentavat siihen tarvittavat mömmöt, panevat pulloon ja myyvät kalliilla. Elämme markkinataloudessa.

Ero perinteisen ja modernin vesirakennuksen välillä on vähän samanlainen kuin ero perinteisen paksuvirtasähkötekniikan ja digitaalitekniikan välillä. Edellisessä sähköä käytetään hyväksi vain välillisesti ja jälkimmäisessä mennään sen sisään.

Mistä tämä höpinä sai alkunsa? No, se sai alkunsa huhtikuussa, kun kaksi teinityttöä tunki PCC-marketin edessä käsiimme oheisen kuvan mukaiset pullot rakennettua vettä. Kun luimme tarkemmin tuoteselosteen, huomasimme, että vedet oli tosiaan rakennettu aivan alusta alkaen. Tisleeseen (vesihöyryyn) tai ainakin ionivaihdettuun veteen oli rakennettu (vitamiini)juomaseos.

Nyt tuo vesirakennus pyrkii suurella tohinalla markkinoille. Pari viikkoa sitä myytiin Fred Meyerin hypermarketeissa dollarilla 20 unssin pullolta. Nyt hinta on asetettu 1.63 dollariin. Nykyisellä kurssilla pullon saa siis eurolla. Kun vielä pullon kyljessä lukee: "Vitamiinit + vesi = kaikki, mitä tarvitset ", odotetaan kaupan käyvän.

Ihmettelin töissä ääneen sitä, että kukahan juomaa mahtaa ostaa, kun perinteisiä ja maustettuja kivennäisvesiä saa paljon halvemmalla ja ne on tehty korkealaatuiseen, perinteiseen veteen. Välittömästi joukosta löytyi pari työkaveria, jotka sanoivat ostavansa mainittua juomaa teini-ikäisille lapsilleen, jotta nämä luopuisivat colan ja muiden sokeriliemien litkimisestä ja litkisivät sensijaan tislattuun veteen liotettuja vitamiineja. Perinteiset vedet kun eivät teknosukupolvelle kelpaa.

Käymieni keskustelujen jälkeen minun on helppo uskoa markkinatietäjiä, jotka väittävät (rakennettujen) vesien olevan yksi elintarviketeollisuuden nopeimmin kasvavista alueista. Kun ihmisraukan on juotava keskimäärin 620 litraa vuodessa, riittää hänen ympärillään vesirakentajia. On siinä veteraani-vesirakentajalla ihmettelemistä.