Siltarumpupolitiikan loppu ?

Washingtonin osavaltio on rikkonut sopimuksia, joita se teki 1850-luvulla intiaaniheimojen kanssa. Se ei ole pitänyt huolta tiestöstä ja, vastoin sopimuksia se on katkonut lohien kulkureitit kutualueille ja näin ryöstänyt suuren osan lohista, jotka olisivat kuuluneet intiaaneille. Asiasta päätti liittovaltion tuomioistuin Seattlessa eilen.

Päätös saattaa johtaa kymmenien ellei jopa satojen miljoonien laskuun, joka osavaltion on hoidettava. Se aiheutuu siitä, että tuomioistuin määräsi uusittavaksi ne siltarummut, jotka estävät lohien pääsyn kutujokiinsa.

Tuomioistuimen päätös on huomattavasti kovempi kuin edellinen, vuodelta 1974 oleva oikeuden kanta. Tuolloin oikeus piti kohtuullisena, että intiaanit ovat oikeutettuja puoleen lohista. Nyt oikeuden kanta on, että ”intiaaneilla on oikeus kohtuulliseen elintasoon”, kalastajina.

Intiaani-aktivistit ovat onnellisia. Aiemmin heitä pidätettiin ja vangittiin oikeuksiensa vaatimisesta, mutta nyt oikeuden kanta on toinen. Päätös on erityisen haasteellinen Washingtonin osavaltiolle, joka oli jo aiemmin päättänyt käyttää $69 miljoonaa seuraavan 12 vuoden aikana lohijokien kunnostuksiin erityisesti muuttamalla siltarummut kalojen noustaviksi. Itse asiassa kunnostuksia on tehty jo vuodesta 1991, mutta intiaanien mukaan kunnostustahti ei riitä.

Joka tapauksessa jokien kunnostaminen jatkuu. Osavaltion oman arvion mukaan kelvottomien siltarumpujen takana olevien kutujokiosuuksien pituus Washingtonissa on vielä lähes 3700 kilometriä. Vuodesta 1991 alkaen kunnostuksilla on avattu noin 800 kilometriä uusia kutujokia.

Nyt tehty oikeuden päätös on tulkinta 1850-luvulla osavaltion ja intiaanien välisistä sopimuksista, joita tuolloinen kuvernööri Isaac Stevens teki intiaaniheimojen kanssa.