Lunta riittää

Sitä, ettemme ole tehneet vielä yhtään hiihtolenkkiä, ei voi selitellä lumen puutteella. Lumi ei toki pysy täällä kaupungissa, missä sitä on nähty pari kolme kertaa tämän talven aikana. Pisin tuuman peite kesti reilun vuorokauden. Ympäröivillä vuorilla sen sijaan hiihto- ja lasketteluolosuhteet ovat mitä otollisimmat. Lunta on paikoin jopa ongelmiksi asti. Osavaltion poikki kulkevat tärkeät maantiet ovat olleet väliin poikki jopa reilun viikon, kun lumivyöryt ja satava lumi ovat tukkineet ”passit” eli solat, joiden kautta tiet ylittävät vuoret. Lumivyöryistä lasketaan aiheutuneen kymmenien ja satojen miljoonien laskun, sillä yhden tukkiutuneen "passin" lasketaan maksavan reilut 700 000 dollaria tunnissa, kun maan hyötyliikenne pysähtyy.

Myös useita ihmisiä on kuollut lumivyöryissä ja paikallinen lumivyöryviranomainen (joka on muuten jatkuvissa rahoitusvaikeuksissa) on saanut tehdä hiki hatussa töitä varoittaakseen vyöryherkistä paikoista ja räjäytellessään lunta alas mm. maanteiden liepeiltä.

Hiihtokausi vuoristossa on parhaimmillaan ja, kun kevätkin alkaa tehdä tuloaan aika vauhdilla, on vaikeaa pysyä poissa laduilta. Hiihto- ja lumikenkäkausi näyttää jatkuvan täällä pitkälle alkukesään, sillä mm. Mount Rainierin kansallispuiston tiet saatiin auki vasta tänään ja kestänee vielä päiviä ennen kuin alueen majoitus- ja ravitsemusliikkeet on kaivettu lumen alta (muistikuvani mukaan linkin kuvissa olevat rakennukset ovat 2-3 kerroksisia).

Valtavat lumimäärät eivät täällä yleensäkään ole poikkeuksellisia, pitäähän vajaan sadan mailin päässä Seattlesta oleva Mount Bakerin kansallispuisto hallussaan lumensatamisen maailmanennätystä. Hurjimpana lumivuonna 1998/99 Mount Bakerilla satoi 28,6 metriä lunta. Mainittu ennätys hieman kismittää Seattlessa, sillä entistä ennätystä piti nimissään Seattlea lähempänä oleva Mount Rainier, jossa on ennätysvuonna satanut vain 28.16 senttiä lunta.

Jos vanhat polvet edelleen pitäisivät laskettelusta, olisimme varmaan olleet rinteessä jo kymmenen kertaa, ovathan ihan kelpo keskukset vain 40 kilometrin päässä. Nyt kuitenkin parin-, kolmensadan kilometrin päässä sijaitsevat hiihtokeskus-kaupungit kosiskelevat meitä toinen toistaan paremmilla lumikenkävaellus- ja murtsitarjouksilla ja luulenpa, ettemme pysty enää kauaa välttämään kiusausta. Ainoa vastustava voima on ajatus siitä, että kesken matkan joutuisi asettelemaan lumiketjuja kesärenkaiden ympärille ja pörräämään 30 mailin vauhdilla kymmeniä maileja. Onneksi aurinkoinen kevätsää näyttää koko ajan pienentävän tuota vastusta.