Skannaus

Kahdeksan vuoden takainen New Yorkin terrorihyökkäys ja ehkä aika paljolti myös maan presidentin valitsema politiikka on synnyttänyt Yhdysvaltoihin valvontakulttuurin, jota Suomessa on vaikea ymmärtää. Kaikki ihmiset, niin jokainen tähän maahan pyrkijä kuin jossain määrin myös tässä maassa olijat arvioidaan moneen kertaan mahdollisen tuhokäyttäytymisen selvittämiseksi ja siihen kuluu paljon työtä.

Ennenkaikkea se syö paljon taloudellisia voimavaroja, jotka käytetään vartiointiin, testaukseen, varustautumiseen, varmistukseen ja ties mihin. Uskallankin arvata, että ns. "kotimaan turvallisuuden ohjelma" kuluttaa varoja moninkertaisesti verrattuna siihen, mitä vaikkapa tämän sotilaat käyttävät Irakissa. Ja kaikki ne resurssit ovat poissa tuotannosta, jota tämä maa nyt kipeästi tarvitsisi.

Minut on tänne pyrkimiseni ja täällä olemiseni alusta luokiteltu ”alhaisen riskin”-henkilöksi. Olen siitä ylpeä, sillä en ole koskaan ajatellut vahingoittaa edes täkäläistä kärpästä (vaikka tiskipöydällä öykkäröivät sokerimuurahaiset ovat toki hieman nostaneet vahingoittamiseen liittyviä tunteitani). Minusta USA on mielenkiintoinen maa, josta voin oppia paljon ihan vaan tarkkailemalla. Miksipä siis suunnittelisin muuta kuin tarkkailua. Siitä huolimatta molempien käsieni etusormien kuvat on otettu jo ennen viisumin myöntämistä ja toistamiseen lentokentällä ja kolmannen kerran työpaikalla. Paljon muutakin tietoa olen turvapalveluun toimittanut.

Kollegani oli tikahtua tukahdutettuun nauruunsa, kun (hänen edessään) kaikki sormeni, kämmeneni ja osin myös käsieni rystypuolet kuvattiin ennen kuin sain avaimen ja kulkuluvan toimistooni. Tiedän, että te nauratte sormilleni ( Juha W. Vainio sanoisi, " ei niistä saatu parempaa").

Työkaverini puolestaan nauroi sille, että olin useita kertoa krampissa ennen kuin käteni oli pyöritetty tasoskannerilla hyväksyttävästi. Tuli useita puolikuvia ja aina aloitettiin alusta ihan kuin laatuelokuvan filmauksessa. Klaffi ja uusiksi. Priimaa piti saada.

Kuvitelkaa virkailijaa, joka pyöritti käsiäni ja minua, joka yritin samaan aikaan pyöritellä kroppaani niin, että kädet taipuvat kuvattaviksi tasolevylle. Luulen, että samanlaista menoa seurasitte viimeksi ”Tanssii tähtien kanssa”-ohjelmassa. Ainoa ero on se, että käteni oli koko ajan samassa pisteessä ja kroppani pyöri rataa, jota sille ei ollut kukaan opettanut. Kollegani pidätteli naurua katketakseen. Luulen, etten olisi saanut kannatusta edes yleisöäänestyksessä, jos sellainen olisi tanssiesityksestäni järjestetty.

Minun kyseessä ollessani kaikki selittyy luultavasti huonolla kalsiumin ja magnesiumin tasapainolla. Sen täytyi olla syy kramppeihin ja heikkoon motoriikkaan. Olenkin tarkastuksen jälkeen juonut maitoa ja syönyt magnesim-tabletteja ja venytellyt, jottei kramppaa uudelleen, jos iskee nakki ja joudun uusiin tutkimuksiin.

Joka tapauksessa, tälle maalle tulee uskomattoman kalliiksi se kahdeksan vuoden takainen hyökkäys ja ehkäpä tuo valittu politiikkakin.