TANSTAAFL

Olin tänään ilmaisella lounaalla. En tiedä, mihin sitouduin, sillä kyllähän me kaikki tiedämme: TANSTAAFL (There Ain't No Such Thing As A Free Lunch). Tietoisuudestamme huolimatta ahneutemme veti meidät, lähes sata ihmistä, jonoon. Nälkäisinä himoitsimme avohiilloksella paistettuja hampurinpihvejä, ilmaisia hodareita, sipsejä, keksejä ja limutiskiltä jaeltuja makeita purkkijuomia (tutkimusten mukaan jopa 35 sokeripalaa litrassa). Nälän ohella jauhelihan himoisia mieliämme korpesi korkeintaan keskinkertainen menestyksemme alkuiltapäivän aika-ajoissa. Pääsimme kollegani kanssa grilliä kohti lähtöruuduista kolmetoista ja neljätoista. Silti, kyseessä oli ihan oikea amerikkalainen Bar-Be-Que. Ja ruoka maistui valioseurassa, loppukesän 26 asteen helteessä, grillin sopivasti savuttaessa. Aurinko paistoi Montlaken toimipaikan syksyn värejä ennakoivaan puutarhaan jopa liiankin helteisenä.

Lounaan meille tarjosi paikallinen ammattiosasto. Siihen kuuluu 2 jäsentä paikan 350 työntekijästä. Apua lounaan rahoitukseen oli ilmeisesti saatu Alaskan toimipaikan ammattiosastolta, jonka alaisuuteen nuo kaksi jäsentä tällä hetkellä kuuluvat. Seattlen osasto yrittää kovalla työllä kasvattaa jäsenmääränsä viiteen, jolloin se voisi itsenäisesti neuvotella työpaikan johdon kanssa. Tällä hetkellä neuvottelut käydään alaskalaisten johdolla. Se ei aina ole helppoa, sillä esimerkiksi laitoksen aluepolitiikasta Alaskassa ja Seattlessa ollaan hieman eri mieltä.

Tuntuu mahdottomalta, että kahden henkilön ammattiosastolla olisi täällä jotain sanomista talon asioihin, mutta se ei pidä paikkaansa. Olen ymmärtänyt, että niin kauan kuin toimipaikassa on yksikin liiton mies tai nainen, on asioista neuvoteltava liiton kanssa. Viime syksynä neuvottelut olivat aika tiukkasävyisiä. Työpaikan johto halusi siirtää osan työntekijöistä kenttäasemille. Ammattiliitto ei hyväksynyt suunnitelmia ja ne toteutuivat vain osittain. Huhujen mukaan ammattiliiton hyvää menestystä saattaa selittää se, että kaikki siirrettävät olivat lähes kuusikymmenvuotiaita tai sen yli.

Ilmaiset lounaat olivat sisäänvetotuote Yhdysvalloissa 1850-1920-lukujen tienoilla. Happy hourit ovat sitä hieman häveliäämmässä muodossa nykyisin. Niitäkin on vaikea vastustaa, kun aurinko paistaa.

Lisää lounaista ja ”lounaiden hinnoista” löydät osoitteista:

http://www.10best.com/Seattle/Restaurants/Lunch/index.html

http://en.wikipedia.org/wiki/TANSTAAFL