Obamamania

Tuskin kukaan uskoi marraskuun alussa tosissaan, että Barack Obamasta, nuoresta kenialaisen isän ja kansasilaisen äidin pojasta voisi tulla Yhdysvaltain presidentti. Eilisen jälkeen kaikki pitävät sitä mahdollisena. Kaveri, jota on pidetty (erityisesti ulkopoliittisesti) kokemattomana peittosi Iowassa muut demokraattien ehdokkaat mennen tullen ja kaikilla mittareilla mitattuna.

95 prosenttisesti valkoisten asuttamassa Iowassa, tummaihoinen Obama sai demokraattisten äänestäjien enemmistön (38%) pahimpien kilpailijoiden John Edwardsin saadessa 30% ja Hillary Clintonin 29% annetuista äänistä. Analyysien mukaan Obama sai eniten nuorten ääniä, eniten ensi kertaa esivaalissa äänestäneiden (kaikenikäisten) ääniä, eniten mustien ääniä ja eniten jopa naisten ääniä. Obaman ansiona pidetään myös sitä, että demokraattien ensimmäiseen esivaaliin osallistujien määrä kasvoi edellisestä kerrasta yli 90 prosentilla (124 000 osallistujasta 239 000 osallistujaan). Obaman saavutuksena sitä pidetään siksi, että hän nappasi valtaosan uusien, huomattavalta osaltaan puolueeseen kuulumattomien ihmisten äänistä. Vaikka myös republikaanien esivaalin osanottajamäärä kasvoi 33 prosentilla (87 000:sta noin 116 000:een) pidetään demokraattien esivaalin suosion kasvua on enteellisenä varsinaisten presidentinvaalien näkökulmasta.

Poliittiset kommentaattorit ovat analysoineet vaalin tulosta ja pitävät Obaman menestystä loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisena; kaveri osasi vedota juuri oikeisiin asioihin. Ensiksikin, hän oli ja on ehdokkaista se, joka valaa ihmisiin tulevaisuudenuskoa ja optimismia. Häntä onkin verrattu täällä Robert F. Kennedyyn (toivottavasti hän ei koe samaa kohtaloa). Toiseksi, Obama vetosi vahvaan ja määrätietoiseen johtajuuteen, joka tältä maalta on ainakin kahdeksan vuoden ajan puuttunut. Obama ilmoittikin yhdistävänsä tämän kansan ja sen monet amerikkalaiset kokevat nykyisessä tilanteessa yhdeksi tärkeimmistä asioista. Kolmanneksi, Obama puhuu tavallisista ihmisistä ja tavallisille ihmisille. Sama painotus oli Mike Huckabeella, joka myös nousi altavastaajan asemasta republikaanien selvään voittoon. Yhteistä Obamalle ja Huckabeelle on myös rentous, jonka puutteesta muut ehdokkaat ovat aika ajoin kärsineet.

Täällä odotettiin, että Hillary Clinton olisi voittanut puolelleen naiset, tai ainakin iäkkäämmät naiset. Näin ei kuitenkaan käynyt ja syynä siihen saattaa olla nainen, nimittäin Oprah Winfrey, jonka osallistuminen Obaman vaalikiertueeseen siivitti nuoren Illinoisin senaattorin joulukuussa takamatkalta Clintonin rinnalle ja vähän ohikin.

Kaiken kaikkiaan, amerikkalaiset haluavat politiikkaan muutosta. He näyttävät olevan kyllästyneitä paitsi sotimiseen ja nykyiseen presidenttiin, myös vanhaan puolue-establishmenttiin. Siihen tämänhetkinen Obamamania saattaa perustua.

Toki takana on vasta 3 miljoonan äänestysikäisen Iowa. Lähitulevaisuus näyttää, kuinka mania kestää.