Rikos ja rangaistus

Seurattuani syksyllä keskustelua mm. Texasissa ja Kentackyssa odottavista kuolemanrangaistuksista, tulin käsitykseen, ettei tässä osavaltiossa tuomita ketään kuolemaan. Olin väärässä. Nyt täällä ollaan tilanteessa, missä kolmenkympin korvilla olevalle nuorelle parille ehdotellaan laillista myrkkykemikaalin yliannosta – suoraan suoneen.

Syytettä odottava pariskunta tappoi jouluaattona kylmäverisesti morsiamen vanhemmat. Kiistaa ilmeisesti oli ollut rahasta, jota nuoret vanhemmilta halusivat. Murhenäytelmä synkkeni entisestään, kun morsiamen veli perheineen sattui tulemaan vanhempien kotiin. Nuoripari lahtasi myös veljen nelihenkisen perheen, isän, äidin ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Motiivina oletetaan olleen aiempien surmatöiden peittely-yritys.

Reilu viikko täällä on kauhisteltu raakoja tekoja ja nyt mietitään tappajille sopivia rangaistuksia. Kuuden ihmisen kylmäverinen murhaaminen ei ole rikoksista pienimpiä.

Suomalaisesta näkökulmasta verityöt ovat karmeita, mutta niin on rangaistuksista käytävä (tasa-arvo-)keskustelukin. Julkisesti täällä spekuloidaan sillä, miksi naisia ei tuomita kuolemaan. Tähän mennessä kukaan nainen Washingtonissa ei ole saanut kuolemantuomiota ja koko maassakin on tuomittu vain 49 naista, kun tuomioiden kokonaismäärä on 3300. Kuitenkin, kuten mm. The Seattle Timesissa sunnuntaina julkaistu artikkeli dokumentoi, naiset ovat syyllistyneet aivan yhtä raakoihin veritekoihin kuin miehetkin.

Rankkaa keskustelua