Automaattiasemat

Arvostettu seattlelaislehti uutisoi tiistaina etusivullaan - neljällä palstalla - kaupungissa vuonna 2004 käyttöön otetuissa viidessä automaattiasemassa ilmenneistä vakavista taloudellisista mitoitusvirheitä ja ongelmista. Asemat ovat maksaneet Seattlen kaupungille 4.3 miljoonaa dollaria. Vaikka niistä luovuttaisiin heti, aiheuttaisivat ne vielä ainakin 800 000 dollarin vuokrakustannukset, 490 000 dollarin irtisanomiskustannukset ja 250 000 dollarin irtikytkemislaskun.

Nyt kaupungin julkispalveluja tuottavan ”Public Utilities”-yksikön mitta on täysi. Se haluaa eroon kalliista, mutta lastentauteja potevasta huipputekniikasta.

Mitä nuo kiistellyt automaattiasemat sitten ovat? No, ne ovat moderneja mukavuuslaitoksia, joissa on hissinovien kaltaiset paineilmaovet, kolminkertainen a posteriori-huuhtelu ja pytyn painepesu- ja kuivaus käytön jälkeen. Kaikki sertifioitua teknologiaa.

Automaattiasemien arjessa on havaittu seuraavat kolme ongelmaa. Ensiksin, niiden pääkäyttömuoto, suolen tyhjennys, on jäänyt muiden käyttömuotojen, kuten suonen täytön ja viinan juonnin jalkoihin. Raportoidaanpa joissain asemista harrastetun enemmän maksullista hieromapalvelua kuin maksutonta rakkopaineen alentamista. Joku voisi tietysti väittää asemien uusikäytön luoneen kaupungin palvelusektorille uusia työpaikkoja. Rehellisyyden nimissä miinuspuolelle on kuitenkin kirjattava ne tappiot, joita Seattlen yksityisille juottoloille on aiheutettu veronmaksajien subventiota nauttineilla, julkisen sektorin juomaloilla.

Yksi asemien tärkeimmistä potentiaalista käyttäjäryhmistä, kodittomat, ei uskalla lähestyäkään asemia, koska vailla majapaikkaa olevia - aivan syyttä - pidetään ongelmien aiheuttajina. Niinpä he hoitavat tarpeensa jalkakäytäville ja kujille, joiden puhtaanapito maksaa nykyään paljon enemmän kuin aikana ennen automaattiasemia.

Toiseksi, usein huippukalliit asemat ovat jopa suttuisempia kuin perinteiset vessat. Tämä johtuu paineilma-ovista, jotka jumittuvat ja jumittavat myös muun automatiikan.

Kolmanneksi, automaattiasemat ovat toimiessaankin tavattoman kalliita ja tehottomia. Yhden aseman hinta vuodessa on ollut noin 170000 dollaria. Tuolla summalla se on tehnyt 13 tuntisia päiviä ja palvellut noin 195 asiakasta päivässä. Yhden asiakkaan tarpeet ovat maksaneet kaupungille noin 2.5 dollaria kerralta. Samaan aikaan kaupungin ydinkeskustan, Piken markkinapaikan, 23 mukavuuslaitosta ovat palvelleet keskimäärin 11903 asiakasta päivässä ja niiden hoito on maksanut noin 200000 dollaria vuodessa. Helppo laskutoimitus osoittaa, että kertalipun omakustannus-hinta on niissä ollut vain 0.05 dollaria eli vajaa (1/50)-osa automaattiasemien kustannuksista.

Perinteiset laitokset säästävät myös vettä, sillä niiden vedenkulutus on vain 6.5 litraa käyttökerralta. Se pitää sisällään käsienpesuveden. Automaateissa pelkkään pytyn huuhteluun ja painepesuun on laskettu kuluvan noin 30 litraa vettä.

Kuten alussa totesin, Seattlen Julkispalvelut on ehdottanut, että käymälöistä luovutaan heti ensi vuonna. Viiden automaattiaseman vapauttamalla 850 000 dollarin vuosibudjetilla lasketaan turisteja ja kaupungin asukkaita palveltavan paljon nykyistä paremmin. Palveluasemaverkostoa voidaan laajentaa lisäämällä perinteisten käymälöiden määrää. Osa palvelutuotannosta aiotaan ulkoistaa. Palveluja suunnitellaan ostettavaksi yksityiseltä sektorilta. Kaavailuissa on myös nykyistä parempi käymälöihin johtava opastus - tienviitoitus.

Lähivuosina kaupungin pyöräilykartan rinnalle ilmestyy myös Seattlen WC-kartta. Minun mielestäni se sopisi erinomaisesti kuukausittain ilmestyvän ”Seattle - Minne mennä tänään” -lehdykän keskiaukeamalle. Voisipa osalla säästyvistä rahoista laatia pienen matkaoppaankin auttamaan avutonta turistia valitsemaan juuri hänelle sopivimman mukavuuspalvelun.