Suuri rotko

Tuskin olisin voinut kuvitella hienompaa tapaa viettää Pitkäperjantaita kuin tutustumalla Grand Canyoniin. Kiirehdimme paikalle jo torstaina ja niin ehdimme valokuvata rotkon kaksi auringonlaskua ja auringonnousua. Myös muutoin olimme onnekkaita. Lämpötila kipusi päivällä yli kahdenkymmenen celsiuksen ja öisiä pikkupakkasia valaisi täysikuu. Viikkoa aiemmat lumi- ja vesisateet olivat kastelleet aavikot perin pohjin ja me ihailimme meno- ja paluumatkalla Nevadan ja Arizonan aavikoita, jotka olivat täynnä vihreytensä esiin kuorineita pensaita ja värejään viritteleviä kukkia. Aavikon kukat pyrkivät maan pinnalle, vaikkemme ehkä aivan uhkeinta kukkaloistoa tavoittaneetkaan (se kestää yleensä alle 40 tuntia). Mäet ja vuorenrinteet olivat pilkukkaina vihreistä pensaista kuin Kristian Krokforsin taiteessa (kts. keskimmäinen teoskuva).
Grand Canyon ei turhaan ole yksi maailman 7 ihmeestä (onko se)? Yli puolitoista kilometriä syvä ja keskimäärin viisitoista kilometriä leveä rotko pystyssä törröttävine kivitemppeleineen salpaa hengen. Pituudeltaan kanjoni on lähes 260 kilometriä.

Ps. Jos suunnittelet matkaa Grand Canyonille, hanki esilukemiseksi kirja: James Kaiser: Grand Canyon – The complete quide. 2007. Se on kirjoittajansa omakustanne, mutta teos, jonka voisi nimetä kaikkien matkaoppaiden äidiksi. Kirja kuvaa elävästi oleelliset taustat, mutta toimii myös käsikirjana matkustamisen, vaellusreittien, maisemaspottien, majoituksen ja ruokapaikkojen valinnassa. Silti kaikki on saatu pieneen tilaan. Suosittelen.