Kalapyörä

Kuten pari kuukautta sitten kerroin, saan sähköpostiini viikoittain tavattoman mielenkiintoisia kommentteja ja kysymyksiä, joista monen soisi tulevan blogini avoimelle kommenttiosastolle. Useat kysymyksistä ja kommenteista olen yrittänyt ottaa huomioon valitessani blogien sisältöjä. Väliin minulle tulee niin upea sähköposti, että siitä pakko kirjoittaa ihan oma bloginsa. Tänään sain sellaisen.

Postin lähettäjä kysyi minulta, olenko täällä Ameriikassa ollessani törmännyt kalapyörään, tunteeko joku Suomessa kalapyörän ja voisiko sellaisen kenties hankkia kokeiltavaksi meillä. Kuten hän kirjoittaa, se voisi olla kätevä laite merkintätutkimuksissa, kanta-arvioinnissa tai esimerkiksi ylisiirtoprojekteissa. Lisäksi, hän kirjoittaa, kalapyörästä saa googlattua kymmeniä viitteitä.

Viitteitä todellä löytyy paljon. Löytämistäni paikallisen Washington Department of Fisheries and Wildlifen sivu on lyhykäisyydessään minusta infomatiivisin. Pyörästä on tietoa myös monilla kalastuksen historiaa käsittelevillä sivuilla, joilla on paljon vanhoja valokuvia (1, 2, 3, 4)

Ennen kuin jatkan, voin rehellisesti sanoa, että tunnen pyydystekniikkaa minimaalisen vähän, vaikka kymmenisen vuotta sitten tutkimusyksikössäni olikin ryhmä, joka sitä tutki. Onneksi asia ei Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa kuitenkaan ole minun varassani, vaan meillä on edelleen väitelleitäkin henkilöitä, jotka ovat pyydystekniikan kovia ammattilaisia ja tuntevat varmaan myös kalapyörän, jonka kaltaisilla, valikoivilla pyydyksillä on juuri kalatutkimuksessa paljon käyttöä.

Mutta sitten asiaan, kalapyörään. Sen alkuperästähän jonkin verran kiistellään. Joskus se sanotaan keksityn Japanissa, Ranskassa tai Kiinassa, mutta ainakin tässä suhteessa amerikkalaiset arvostavat alkuperäisväestöään ja antavat mielellään kunnian kalapyörästä intiaaneille tai, no ainakin amerikkalaisille.

Kalapyörä, näin olen ymmärtänyt, sopii valikoivaksi pyydykseksi suuriin jokiin tai ylipäätään vesiin, joissa on riittävästi virtausta ja vakaat vedenpinnat. Pyydys sijoitetaan virtaavaan veteen ja luonnollisesti paikkaan, mistä halutut kalat vaeltavat. Näin vältetään heti aluksi ei-toivottujen lajien joutuminen pyydykseen.

Kalapyörän perusta ovat keskusakselin ympärille tehdyt narukorit, jotka muodostavat pyörän. Niiden sivuseinät ovat akselista ulospäin ja muodostavat pyörän puolat. Joen virtaus puskee korin verkkoa ja saa pyörän pyörimään. Kalat pyydetään koriin, mistä ne nousevat ilmaan ja valuvat korin seiniä pitkin alas päätyen kassiin. Kassista otetut kalat lajitellaan ja pyynnin kohteena ei-olevat lajit vapautetaan, yleensä vahingoittumattomina. Eräällä alaskalaisella kalastusalueella on sääntö, että kassit on tarkistettava vähintäin 10 tunnin välein.

Tällä hetkellä kalapyöriä käytetään kaupallisessa kalastuksessa lähinnä Brittiläisessä Columbiassa Kanadassa ja Alaskassa, missä niitä käytetään myös kalakantojen arvioinnissa. Washingtonissa kalapyöriä on kokeiltu kalavarojen arvioinnissa, muttei kaupallisessa pyynnissä.

Noin 100 vuotta sitten kalapyörät olivat Washingtonissakin (Columbia-joella) hyvin tavallisia ja aika tehokkaita lohipyydyksiä. Washingtonin kalapyörien historiasta on kirjoitettu hyvin oivallinen kirjakin Fishwheels on the Columbia written by Ivan J. Donaldson (Binford & Mort Pub., 1971).

Aion keskustella kalapyöristä NOAA:ssa olevien kollegojeni kanssa. En kuitenkaan oikein usko, että niitä olisi suoranaisesti kaupan (hyllyllä). Saatan olla väärässä, mutta olettamukseni perustuu pariin tosiasiaan. Ensiksikin, niiden markkinat ovat erittäin rajatut, koska niiden käyttöön vaaditaan erityisesti täällä aika rankat luvat. Toiseksi, kalapyörät ovat laitteita, jotka on käytännössä räätälöivä kuhunkin paikkaa erikseen, koska virtausuomat ovat aina erilaisia.