Dersu

Amerikkalaisessa markkinataloudessa suomalainen tuntee itsensä välillä Dersu Uzalaksi - tuoksi Vladimir Arsenjevin hahmoksi ja Akira Kurosawan elokuvan erämaaukoksi, joka ei sopeudu ”moderniin” maailmaan. Hän ei oikein ymmärrä, että kaikki pitää tehdä niin vaikeaksi. Siinä, missä Dersu ei opi ymmärtämään, että puiston puita ei saa kaataa polttopuiksi, minä en opi ymmärtämään miksi julkisen infrastruktuurin rahoituksen hankinnan pitää olla niin kovin monimutkaista.

Nyt täällä Seattlessa on keksitty uusi tapa kerätä rahaa alueen tiestön kunnossapitoon ja parantamiseen. Kun valta- ja moottoriteistä on aiemmin varattu yksi kaista kimppakyytiläisten käyttöön, sallitaan mainitulla kaistalla jatkossa myös yksinäiset autoilijat sillä ehdolla, että he maksavat kaistan käytöstä.

Järjestelmä otetaan 4 vuoden koekäyttöön valtatie 167:llä, missä kimppakaistan käyttäjien arvioidaan säästävän työmatkaliikenteessä noin 10-12 minuuttia yhtä työmatkaa kohden.

Hiljaisena aikana maksu on edullinen (puoli dollaria), mutta liikenteen ruuhkautuessa maksu nousee jopa 9 dollariin viidentoista kilometrin matkalla. Järjestelmää valvotaan autoihin sijoitettavien lähettimien avulla. Kuljettaja, jolla lähetin on ja jonka tililtä maksu saadaan perityksi, läpäisee tarkastuspisteet.

Paikalliset suunnittelijat riemuitsevat uudesta järjestelmästä, joka ei enää vaadi tietulli-kioskeja. Ilmainen uusikaan systeemi ei ole. Arvioidaankin, että kaksi ensimmäistä vuotta menee siihen, että kaistajärjestelyjen ja muun tekniikan aiheuttamat kustannukset saadaan takaisin. Valvontakustannuksia aiheutuu sen jälkeenkin.

Syksyllä täällä käytiin keskustelua myös toisesta infrastruktuurin rahoitusmuodosta, polkupyörien rekisteröinnistä. Sen tarkoituksena olisi rahoittaa pyöräteitä, joita rakennetaan ruuhkien hillitsemiseksi. Rekisteröinnin ja vuosittaisen rekisterimaksun puolustajat eivät ole kuitenkaan saaneet kovin suurta kannatusta ajatukselleen. Wisconsinissa rekisterijärjestelmä on paikoin käytössä ja sen raportoidaan tuottavan juuri ja juuri sen verran, että järjestelmän hallinnointikustannukset saadaan kerättyä takaisin. Voihan Derzu.

Ymmärrän toki, ettei kukaan pidä veroista ja maksuista. Silti tässä veroja karattavassa yhteiskunnassa julkisten palvelujen tuottamiseen kerättävän rahoituksen transaktiokustannukset ovat kyllä aivan tavattoman korkeita. Se johtuu paljolti korvamerkinnästä. Kun jokaista julkista hanketta varten on sovittava ja järjestettävä erillinen rahoitustapa, tulee pelkästään rahaliikenteen hoitamisesta aika monimutkaista.