Kaupunkilainen luontomatkailu

Matkalla luontoon: Emoauto hinaa "kauppakassia" (Kuva: Johan Räty)

Kun me suomalaiset puhumme luontomatkailusta, minusta joskus tuntuu, että unohdamme sen pitkät juuret, jopa Suomessa. Lukekaamme vaikkapa Jyrki Paaskosken mainiosta Saimaan kanavan historiasta, kuinka kaupunkilaiset Pietarista tulivat luontomatkalle Suomeen jo 1800-luvun jälkipuoliskolla. Heitä innoittivat Imatran koski, Saimaa, Punkaharju ja monet muut luonnonkauniit ja luonnonrauhaisat paikat.

Samoihin aikoihin alkoi nykyaikaisen amerikkalaisen luontomatkailun historia. Grand Canyonin matkailuliiketoiminnan aloitti John Hance, joka rakensi alueella ensimmäiset vuokrattavat hirsimökit 1883. Majoitusyrittäjä oli tarinaniskijä ja hänen kerrotaan ilmoittaneen, että hän oli kaivanut Grand Canyonin aivan itse ja toimittaneen siirtomaat San Franciscoon, jossa ne edelleen ovat kaupungin kukkuloina.

Grand Canyonin matkailubisneksen isänä voidaan pitää William Bassia, joka Ada vaimoineen perusti rotkon huipulle ensimmäiset täyden palvelun telttakylät. Kerrotaan, että vieraiden ruokkimisen lisäksi Ada huolehti leirien puhtaudesta ja hänen pyykkimatkansa rotkon pohjalle kestivät pari päivää. Sen verran nykyisetkin vaeltajat yleensä käyttävät rotkon pohjalle vaeltaessaan. Ada pesaisi retken lepotauolla myös pyykkinsä.

Aluksi Grand Canyonille matkattiin postivaunuissa. Matkan hinta putosi kuitenkin 20 dollarista 3.95 dollariin, kun Santa Fen rautatieyhtiö veti pistoradan Williamsin kaupungista Grand Canyonin eteläiselle ”rimille” vuonna 1897-1901. Rata, jonka rakentamista alun perin perusteltiin kaivostoiminnalla, menetti asemansa viimeistään 30-luvulla, kun Grand Canyonille alkoi päästä autolla. Viime vuosina henkilöliikenne on uudelle elvytetty ja Grand Canyonille pääsee edelleen myös nostalgisella junalla.

Amerikkalaisen luontomatkailun selkärangan muodostavat maan kansallispuistot. Niistä ensimmäinen, Yellowstone perustettiin vuonna 1872. Toisena olikin vuorossa Grand Canyonin kansallispuisto, jonka perustamiskirjan allekirjoitti presidentti Teddy Roosevelt vuonna 1906.