Pohjois-Amerikan Niili

Monilla mittareilla mitattuna Kalliovuorilta alkava, Idahosta, Coloradosta, Utahista, New Mexicosta, Arizonasta, Nevadasta ja Kaliforniasta vetensä keräävä, matkansa varrella lähes kuivaksi imetty ja Kalifornian lahteen vedenrippeensä (,jos niitä edes on) valuttava Coloradojoki on aika vaatimaton tapaus.

620 kuutionmetrin keskivirtaamallaan (mistähän se on oikein mitattu, koska mereen ei aina valu pisaraakaan) joki hakkaa juuri ja juuri Vuoksen (540 m3/s), muttei yllä edes USA 25 suurimman joen joukkoon. Pituudeltaankin se jää USA mestaruuskisoissa pistesijojen ulkopuolelle. 2330 kilometriä oikeuttaa vasta 7. sijaan. Edes edesmenneellä kalantuotannon potentiaalillaan se ei kilpaile maan kärkisijoista. Kuitenkin jokea kutsutaan usein Amerikan Niiliksi, mikä johtuu luultavasti kahdesta syystä. Ensiksikin se virtaa halki huikean laajojen aavikoiden. Toiseksi, sen rannoilta löytyy selviä todisteita yli 10 500 vuotta jatkuneesta ihmisasutuksesta.

Laji, missä muut USA:n joet eivät Coloradojoen kanssa juuri kilpaile, on jyrkkyys. Joen alkulähteiden ja merenpinnan välistä eroa on huikeat 3900 metriä. Keskimäärin Coloradojoki on noin 25 kertaa niin jyrkkä kuin Mississippi. Suuren putouskorkeutensa takia se kuljetti aikoinaan väliin enemmän hiekkaa ja kiviä kuin vettä. Pahimpien tulvien aikana Coloradojoen jyrkissä kohdissa arvioidaan joessa virranneen 2 osaa sedimenttiä ja 1 osa vettä. On laskettu, että esimerkiksi lähes 260-kilometriä pitkän Grand Canyonin kohdalla sedimenttiä liikkui reilut 100 000 kuutiometriä vuorokaudessa.

Osin joen jyrkästä pituusprofiilista johtuen se sai olla aika rauhassa eurooppalais-peräiseltä vaikutukselta aina 1800-luvun puoliväliin asti. Espanjalaiset tosin yrittivät sen valtaamista jo 1500-luvulla, mutta jyrkkä joki vielä jyrkempine rantoineen piti pintansa ja sen varren asukkaat olivat pääosin intiaaneja, joita alueella asuu edelleen.

Maisemallisesti upeimmillaan Coloradojoki on Grand Canyonissa, mihin sedimenttitulvat aikoinaan muodostivat laajoja hiekkarantoja. Niillä kasvoi hyvin omaperäinen kasvillisuus ja niitä joen intiaaniheimot käyttivät elämisensä lähteinä.

Coloradojoessa oli aikoinaan neljätoista kotoista kalalajia. Niistä osa on uhkaa kuolla sukupuuttoon. Mm. ”Humpback Chub (Gila cypha)”, joka pienine päineen ja vahvoine evineen on sopeutunut elämään huikean ”sameassa” vedessä ja nopeasti vaihtuvissa virtausoloissa. Tällä hetkellä kalalaji on hyvin uhanalainen. Se ei ole sopeutunut lisääntymään kesäisin kylmässä vedessä, jota jokeen juoksutetaan voimalaitosten turbiinien läpi. Luonnontilaisen Coloradonjoen vesi lämpesi kesäisin paljon enemmän kuin vesi säännöstelyaltaissa.