Vesikeskuksen johtaja

Tänään ilmestyvässä Vesitalous-lehden numerossa 2/2008 on kirjoittamani henkilökuva professori Anne Steinemannista. Seuraavasta lyhennetystä blogilehdestä löytyvät lehdessä lupaamani artikkelin sähköiset linkit.

Tohtori Steinemann johtaa Washingtonin yliopiston (UW) Vesikeskusta. Se myy palveluja ongelmiin, joissa tarvitaan huippuosaamista insinööritieteissä, metsäntutkimuksessa, meren- ja kalantutkimuksessa, oikeustieteissä, kaupunkisuunnittelussa, taloustieteissä ja ympäristöterveyden alueella. Pääasiakkaat ovat Seattlen lähialueelta. Erityisesti Vesikeskusta työllistävät Seattlen edustan suojaisen merialueen, Puget Soundin kunnostusprojektit. Niitä ovat mm. kalojen palauttaminen jokiin ja vesiin, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten olivat uimakelvottomia. Vähäpätöisiä töitä eivät myöskään ole entisten teollisuusalueiden saaminen puhtaaksi jätteistä ja kemikaaleista, joita joskus käytettiin aika huolettomasti.

Anne on yliopiston vesitalouden sekä yliopiston Evans School of Public Affair’sin professori ja opettaa dosenttina UW:n metsätieteilijöitä. Kuten työnantajansa Vesikeskuskin, hän tähtää ympäristö- ja insinööritieteiden tulosten jalkauttamiseen käytännön päätöksentekoon. Se vaatii asiantuntemusta talouden, oikeustieteen ja politiikankin alueilta, sanoi haastattelussa professori Steinemann, joka julkaisi pari vuotta sitten kirjan Microeconomics for Public Decisions with Economic Applications Card yhdessä kahden kollegansa kanssa. Hän oli päätekijänä myös viime vuonna ilmestyneessä ympäristöterveyden oppikirjassa.

Annen erikoisala on kuivuus ja sen aiheuttamien vahinkojen ja ongelmien minimointi. Aiheen kimpussa hän askarteli jatko-opinnoissaan ja sen jälkeen USA:n kaakkoiskulmalla, missä Florida, Alabama ja Georgia kamppailevat edelleen (katso blogini 2.3.2008, Osavaltioiden vesiriita) siitä, kuka saa käyttöönsä kaakkoiskulman rajalliset vesivarat.

Seattleen Annen tuli tutkimusprofessoriksi UW:n ilmastoryhmään, jota hän nykyisin johtaa. Professori Steinemannin asiantuntemuksella on käyttöä myös käytännön ilmastonmuutos-talkoissa. Hän on yksi Kyoton pöytäkirjaa Seattlessa paikallisesti toimeenpanevan ns. Green Ribbon Commissionin kahdeksastatoista komissaarista. Mainitussa työssä hänen tehtävänään on ollut vastata erityisesti länsirannikon kuivuuteen, sen torjuntaan ja sen haittojen hallintaan liittyvistä kysymyksistä. Muut komissaarit edustavat liike-elämää, hallintoa ja kansalaisjärjestöjä.

Professori Steinemann on pahoillaan siitä, että Yhdysvaltain liittohallitus on ollut nihkeä osallistumaan kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Toisaalta, hän sanoo, tällä hetkellä yhdysvaltalaisten enemmistö käytännössä toteuttaa mm. ilmastosopimuksia, koska kansainvälisten sopimusten suhteen yksituumaisten pormestarien konferenssi toteuttaa mainittua ilmastotyötä alueillaan ja heidän edustamissaan yli 700 kaupungissa asuu yli 50 prosenttia USA:n väestöstä. Niinpä, jos valta maassa vaihtuu, ollaan kentällä jo täydessä vauhdissa. Pormestarien ”liikkeeseen” liittyy koko ajan uusia kaupunkeja.

Steinemannin mukaan raha on aika hyvä tieteidenvälisen yhteistyön promoottori. Toisaalta hänen kokemuksensa on, että parhaita tuloksia saadaan silloin, kun uudet jatko-opiskelijat tottuvat alusta asti ratkaisemaan ongelmia muiden alojen ammattilaisten kanssa. Siihen hän sanoo pyrkivänsä ja samalla hän toivoo, että suurempi joukko suomalaisia opiskelijoita käyttäisi hyödykseen mm. tarjolla olevia Valle-stipendejä ja tulisi opiskelijaksi Washingtonin yliopistoon.

Kuva: Mary Levin