Lupateatteri

Olin jonotusnumerojonossa klo 9.45. Toimisto oli avattu varttia aiemmin niin kuin torstaisin on tapana tehdä, tuntia myöhemmin kuin muina arkipäivinä. Päätin tulla juuri torstaina, koska niin oli verkkosivuilla suositeltu. Ei koskaan alkuviikosta, lauantaisin, pyhäpäivien jälkeen, ruokatunnin aikaan eikä kolmen jälkeen iltapäivällä, koska silloin tulevat koululaisten vanhemmat. Otin jonotusnumeron 345 ja menin istumaan kolmannelle riville. Sieltä poistui joku mennäkseen tuolirivien eteen, missä avautui kahdeksan virkailijan vastaanottotiski. Oikeastaan tiskejä oli kaksi. Ne olivat 90 asteen kulmassa, eri seinillä. Niiden välistä pääsi nurkkaan, toiselle seinälle viereen ripustetun sinertävän kankaan eteen. Siinä otettiin valokuvia.

Istuin kahdeksankymmenen muun kanssa pelkistetyssä teatterissa, jonka näyttämönä olivat vastaanottotiskin virkailijat ja avoin passikuvaamo. Etuoikealla oli neljänkymmenen viiden tuuman korkuisella sermillä erotettu karsina, jossa oli 6 tietokonetta. Penkkirivistö täyttyi jonottajista ja osa yleisöstä seisoi tuolirivien takana.

Kunkin virkailijan oikealla puolella oli torni, samanlainen kuin laivojen komentosilloilla. Sen päässä on silmien mentävät aukot ja syvennys nenälle. Siitä näkee päivälläkin tutkan näytön ilman, että täytyy siristellä silmiä.

Olin lupavirastossa. Osa virkailijoista käsitteli rekisteröitymistä äänestäjäksi, henkilöllisyystodistuksia, autojen ja veneiden rekisteröintejä ja ajokorttien uusimisia. Minä olin jonossa ajokorttitutkinnon kirjallisiin. Niitä asioita hoidettiin luukuilla 3 ja 4. Lupien käsittely eteni sutjakasti. Jono, jonka numerointi oli tullessani 017, meni jo numerossa 027. Meidän jonomme oli numerossa 316. Mistä lie alkanut. Edessäni olevat, selvästi yliopistoon tulleet eurooppalaistytöt pänttäsivät viimeisiä koetärppejään.

Washingtonin osavaltion laki vaatii kaikkia osavaltion vakituisia asukkaita hankkimaan osavaltion ajokortin 30 vuorokauden kuluessa. Meitä pidetään täällä pysyvinä asukkaina, koska olemme maksaneet vesi- ja sähkölaskuja. Näin minulle ilmoitettiin, kun kysyin asiaa DOL:stä (Department on Licensing). Jos minulla ei olisi pysyvää osoitetta, voisin ajaa autoa suomalaisella kortillani vuoden, koska olen alien (opettaja, opiskelija tms.). Turistinakin saisin ajaa 3 kuukautta suomalaisella kortilla.

Dear Juhani, niin vastauskirjeeni alkoi, ota mukaasi 20 dollaria, kaksi henkilöllisyystodistusta (vieraan maan passi ei riitä), kaksi kappaletta kunnallisilta palveluntuottajilta tulleita laskuja ja kotimaasi ajokortti. Opiskele osavaltion liikennesäännöt ja niin pääset ajokortin kirjalliseen kokeeseen, jos läpäiset näkötestin. Et tarvitse ajanvarausta. (Jonotuksesta ei ollut puhetta).

Klo 12.08 huudettiin numeroa 345. Rautatieasemilta tuttu punainen numero nuolineen ohjasi minut virkailijalle 3, joka oli palannut lounastunnilta. Ensimmäiseksi 20 taalaa tiskiin ja paperit pöydälle. Olin ongelmissa. Minulla oli vain yksi tunnistedokumentti, Suomen passi ja USA:n viisumi. Suomalainen kuvallinen ajokortti ei kelvannut. Onneksi löysin lompakosta vanhan henkilöllisyystodistuksen. Virkailija ilahtui silminnähden. Tässähän on käännös. Sitten hän meni totiseksi: ”Mutta todistushan on mennyt vanhaksi, expired”. Päätin pelata kovilla: ”Mutta enhän minä ole mennyt vanhaksi, parasta ennen päiväänkin on aikaa”. Se tepsi. "Todellakin." Ystävällinen virkailija antoi minulle paperinpalan ja ohjasi panemaan sen kumitornin nenäsyvennykseen. Sitten naama näytölle ja alkoi näkötesti. Läpäisen sen kerralla ja virkailija esitti minulle pari kysymystä, joista minua oli intimiteettisuojan takia kirjallisesti etukäteen varoitettu. Vastasin rehellisesti mm. kysymyksiin, ettei korttini ole kuivumassa eikä minulla ole päällä tuomioita.

Edessä olivat kaksikymmentäviisi kovaa kysymystä. Menin tietokonekarsinaan paikalle numero 1. Siirsin sivuun myssyn, jonka hieman harmistunut edeltäjäni oli koneen viereen (näin reputtaneen tapauksen) harmistuksissaan unohtanut. Olin treenannut ja pistin ensimmäiset 8 lonkalta. Automaatti vilkutti ”correct”, ”correct”…, mutta sitten tuli pummi. En muistanut, saako vammaisparkkipaikkaan pysäköijä kärytessään $250, $200, $50 vai $25 sakon.

Testissä oli lupa tehdä 5 virhetta. Osan kysymyksistä sai siirtää lopussa vastattavaksi. Tein sen, mutta sen jälkeen vastasin pariin kysymykseen huolimattomuuttani väärin. Jännitys kiristyi, kunnes 22 kysymyksen jälkeen automaatti piippasi: ”Test over”. Olin päässyt kokeesta läpi ja pääsin jonottamaan tiskille 6. Siellä minulle kerrottiin virallisesti, että kirjallinen oli läpi ja tarjottiin ensimmäistä mahdollista ajokoetta kolmen viikon päästä. Kysyin voisinko testata ajotaitoni maaseudulla ja sekin kävi, erinomaisen hyvin. Tilasin seuraavana päivänä (7.9.2007) ajan ajotestiin ja sain ne viikon varoitusajalla, 14.9. klo 9.10.

Lisää lupa-asioista osoitteessa: http://www.dol.wa.gov/ , ja kirjallisista: http://www.dol.wa.gov/driverslicense/practicetests/english/q01.html