Kiitospäivä

Ensi keskiviikkona ja torstaina Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on liikkeellä. Paikallisen autoliiton ennakkoarvion mukaan 31.2 miljoonaa kansalaista matkaa autolla, 4.7 miljoonaa lentää ja 2.8 miljoonaa kansalaista istuu junassa tai bussissa. Kasvua viime vuodesta arvioidaan olevan 1.3 prosenttia. Täällä Washingtonissa kasvua voidaan odottaa enemmänkin, sillä loppuviikoksi on luvassa aurinkoista säätä (, joskin päivälämpötilat pudonnevat 5-6 celsiusasteen lukemiin ja yöllä lämpötila saattaa laskea myös täällä Seattlessa lähelle nollaa.)

Edessä on vuoden tärkein amerikkalainen viikonloppu. Marraskuun neljäntenä torstaina vietetään kiitospäivää (Thanksgiving) ja monet kansalaiset ajoittavat osan lyhyestä vuosilomastaan juuri tälle viikolle. Lähes 90 prosenttia amerikkalaisista kokoontuu torstaina perheen ja suvun kanssa nautittavalle kiitospäivän illalliselle, jolla nautitaan kalkkunaa ja kurpitsapiirasta. Kalkkuna onkin ollut viime viikkoina markettien tärkein sisäänvetotuote. Osta meiltä sadalla dollarilla, niin saat ilmaiseksi 8-13 paunan kalkkunan. Jos ostat 50 dollarilla, kalkkunasi maksaa 39 senttiä paunalta, on lähimarkettimme mainostanut parin viikon ajan. Kun viikko sitten etsimme itsellemme pöytäliinaa, halusi marketin myyjä ensin saada selville halusimmeko kiitospäivä- vai jouluaiheista. Luin hänen kasvoiltaan lievän pettymyksen häivähdyksen, kun ilmoitin, että haluamme lähinnä pöytäliinan.

Kiitospäivän myytti on tarina, jonka mukaan päivän vietto alkoi 1600-luvulla pidetystä valkoihoisten ja intiaanien yhteisestä juhlasta. Kertomuksen mukaan englannista itärannikolle uskonnonvapautta etsimään tulleet pyhiinvaeltajat, puritaanit, joutuivat alkuaikoinaan kuolemanhätään. Maanviljely ei tuottanut riittävästi satoa eivätkä englantilaiset olleet tottuneet metsästämään suurissa metsissä. Pelastavana enkelinä toimi Squanto-niminen intiaani, joka opetti siirtolaiset metsästämään villikalkkunoita ja viljelemään maata. Niinpä kiitospäivän sanotaankin saaneen alkunsa syksyllä 1621 pidetystä sadonkorjuujuhlasta, missä kunniapaikalla istuivat intiaaniystävät.

Tylyt historioitsijat ovat myytistä eri mieltä. Heidän mukaansa kilttejä intiaaneja eivät valkoiset tuohon aikaan tunteneet ja ensimmäinen kiitospäivän juhla onkin vietetty vasta 1800-luvulla. Historian tutkijat tyrmäävät myös jutut villikalkkunoista ja väittävät kalkkunan tulleen kiitosaterialle vasta 1800-luvun puolivälissä.

Meidän torstai-illallistamme ei valitettavasti vietetä suvun eikä edes koko rakkaan perheen kesken. Silti myös meidän kiitospäivämme poikennee rutiinista. Sitä varten hankimme jo pöytäliinan ;-). Vaimoni ei myöskään näe televisiosta suosikkisarjojaan (, jotka ajoittuvat jostain syystä juuri torstaille), sillä kiitospäivänä niitä ei lähetetä. Jalkapalloa on luvassa sitäkin enemmän.