Karkkikepinkuja

(Kuva suurenee hiiren näpäytyksellä ja palaa ennalleen vasemman yläkulman nuolella)

Ajettuamme autolla tuon vajaan puolikilometrisen, ymmärrän täydellisesti 65-vuotiasta Esteriä. Meiltä matkaan meni jokseenkin 13 minuuttia. Tultuamme ulos ”hevosenkengästä” ja parkkeerattuamme auton 50 metrin päähän kohteestamme, kävelimme saman lenkin edestakaisin puolessa tunnissa. Oikeastaan vaelsimme sen reilussa viidessä minuutissa ja loput 25 minuuttia kului siihen, kun asettelin kameraa ottaakseni yökuvia upeasti valaistuista taloista, pihojen hienoista joulukoristuksista, joulupukeista, poroista, igluista ja jääkarhuista ja erikielisistä rauhan toivotuksista. Aikaa meni myös siihen, että ihailimme karkkikepinkujan upeaa jouluvalaistusta liikenneympyrään rakennettuine karuselleineen. Maisema oli kuin Samu Sirkan joulusirkuksesta, jota myönnän usein vielä aikuisikäisenäkin katselleeni. Tunnelma ja koristelu löi laudalta Yksin kotoa-elokuvan Hollywood kopion. Täällä ne oli tehty talkoilla ja sydämellä.

Toisaalta ymmärrän hyvin Esteriä, joka on kypsä jokavuotiseen, reilun kolmen viikon ajan jatkuvaan joulunalusralliin. Se alkaa illan hämärtyessä ja jatkuu puolilleöin Ravennassa sijaitsevalla kapealla Karkkikepinkujalla (Candy Cane Lane, eli NE Park Road).

Ihmiset ovat, yli 50 vuoden ajan, tulleet tänne matkojen takaa ihailemaan oikeaa joulukujaa, johon kaikki muut paitsi Ester ovat tänä vuonnakin sitoutuneet. Puolen kilometrin kujalla talot on koristeltu ja valaistu. Esterin ( muuten yksi alueen upeimpia taloja) ikkunat ovat verhoin pimennetyt ja piha valaisematon.

Esterin protesti on hiljainen. Hän ei osallistu koristeluun. Ymmärrän Esteriä täysin. Karkkikepin kujalle tulevat ihailijat voisivat jättää autonsa kauemmas ja patikoida kujan läpi. Niinhän useammat tekevätkin, ajettuaan ensin yhden sakkokierroksen autolla. Ongelma, mistä Ester erityisesti pahoitti mielensä on, että kujaa ei suljettu ulkopuolisilta autoilta, joita ei muutoinkaan opasteta alueella. Niinpä monet, jotka eivät autolla kujalle edes haluaisi, ajavat ensin kujan läpi, parkkeeraavat autonsa lähipiiriin ja tulevat kävellen uudestaan. Tätä Esterin havaintoa eivät kaupungin virkamiehet ja joulukujan nokkamiehet ole ymmärtäneet ja siksi Esterin talo on pimeä. Toisaalta Esterin on pakko myöntää, että Karkkikeppi-joulu tuottaa alueelle aika hyvin. Kujan talojen hinnat ovat kaksinkertaiset ympäristöön verrattuna eikä niitä tarvitse kauaa kaupitella. Kolmen viikon vuotuinen riesa nostaa asuntojen myyntihintoja arviolta 400 tuhatta dollaria alueen keskihintojen yläpuolelle.

Karkkikepinkuja on yksi Seattlen alueen joulun vetonauloista. Vastaavanlaisia, tosin vähemmän autenttisia valonäytöksiä on muuallakin ja tänne Washingtoniin ne hyvin sopivat. Useimmissa Seattlenkin kaupunginosissa katuvalot ovat niin himmeät (jos niitä Ravennassakaan juuri on), että karkkikepinkujia tarvitaan katkaisemaan talven kaamos.

Lisää mielipiteitä Esteristä löytyy paikallisesta lehdestä ja sen nettipalstalta.