Yhdeksänkymmentä

Olin väärässä, kun kuvittelin, että voisin Kaurismäen tapaan välttää Linnan juhlat ajoittamalla matkani juuri niiden ajankohtaan. Ei onnistunut - tälläkään kertaa. Tuskin aamulla ehdin kantaa puurokattilan pöytään, kun rouva julisti kinkerit alkaneiksi. Tietokoneen ruutu oli auki ja Papunen-Koskinen haastatteli tohtoria ja presidenttiä ennen juhlien alkua. Hetken päästä sitten oltiinkin jo Ylellä, suorassa internet-lähetyksessä. Havumäki ja Rönkä kosiskelivat meitä tuntikausiksi tuhlaamaan kallista aikaamme tirkistelläksemme sitä, kuinka jono TV:stä tuttuja ja puolituttuja, pyntättyjä ihmisiä ilmestyy jostakin, niiaa ja antaa kättä TV:stä tutuille ja lopulta häviää jonnekin. Kalliit näyttelijät - halpaa viihdettä.

Suomen ja Washingtonin aikaerosta johtuen tilanne oli, kaikesta huolimatta, minulle otollinen. Lapioituani puuron naamaani, minulla oli hyvä syy poistua juhlista ja siirtyä Montlaken tutkimuskeskukseen. Siellä kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut Suomen itsenäisyyspäivästä ja vielä vähemmän linnan juhlista. Monet sen sijaan valmistautuivat puolen päivän aikaan pidettyyn, syksyn viimeiseen Monster Jam-seminaariin, jonka huolenaiheena oli maailman suurin sisävesissä elävä kala: Mekongin deltan jättiläismonni (giant catfish). Sen kanta on viimeisten vuosikymmenien aikana uhkaavasti heikentynyt ja kannan tilasta ja monnin pelastamisesta oli kyse.

Matkalla työpaikalle ilahdutti suositun Canal Street Coffeen toista päivää jatkunut itsenäisyyspäivän liputus (näpäytä yläkuvaa). Se piristi myös omia illalla pidettyjä itsenäisyysjuhlamme, kuohujuomineen. Eläköön 90-vuotias Suomi !