torstai 20. syyskuuta 2007

Jäitä hattuun

Björn Lomborg iskee taas. Syyskuun alussa ilmestyi USA:n markkinoille hänen uusin kirjansa: “Cool It: The Skeptical Environmentalist's Guide to Global Warming”. Viikkoa, paria myöhemmin arvostetuissakin amerikkalaisissa lehdissä toistetaan samaa näytelmää kuin muutama vuosi sitten. Joukko Lomborgin uuteen kirjaan ja ajatuksiin aivan selvästi perehtymättömiä toimittajia käy sen kimppuun kumoamalla jopa ja pääasiassa sellaisia ”Lomborgin väitteitä”, joita kirjasta ei löydy. Vastaavasti osa kirjoittajista kehottaa välttämään Lomborgin ristiinnaulitsemista, lukemaan itse kirjan ja keskustelemaan asioista järkiargumentein.

Liberaalina ja keskustelevana pitämäni lehden, Seattle Post-Intelligerin kolumnisti on tuohduksissaan ja vaatii Puh-Puh Lomborgia luennoinnin sijaan tulemaan Washingtoniin tai rajan taakse Kanadaan katsomaan sitä, kuinka kasvihuoneilmiön heikentämät metsät häviävät tuholaisten tappamina. Matkustakoon Lomborg tutustumaan myös lounaisamerikkalaisten jäätiköiden sulamiseen.

Asetelma on masentava samasta vanhasta syystä kuin edelliselläkin kerralla. Lomborg ei nimittäin nytkään väitä, ettei globaali ilmasto olisi muuttunut. Päinvastoin, hänen ensimmäinen teesinsä on, että ilmasto on muuttunut ja vieläpä ihmisen vaikutuksesta. Näin Lomborg kirjoittaa, mutta aivan kuten edellisessäkin kirjassaan, hän pitää keskustelua muutoksista ja niiden seurauksista liioittelevana ja tunteellisena. Tästä päästään Lomborgin toiseen teesiin, jonka mukaan tarvitsemme esillä olleita yksinkertaisempia, älykkäämpiä ja taloudellisesti tehokkaampia ratkaisuja ilmaston muutokseen. Lomborgin kolmas perusteesi on, että ihmiskunnalla on jopa kiireellisempiä ongelmia ratkaistavana kuin ilmaston muutos. Hän nostaa esiin mm. kehitysmaiden ongelmat, sairaudet ja monet muut globaalit ongelmat.

Uuden kirjan avulla Lomborgin ajatuksiin on helpompi tutustua kuin edelliseen kirjaan. Reilut 160 sivua varsinaista leipätekstiä antaa kuvan ympäristöskeptikon maailmasta. Kovakantisen kirjan hintakin on edelliseen kirjaan verrattuna ihan kohtuullinen.

Lisää seattlelaisesta kolumnista nettisivulla:

http://seattlepi.nwsource.com/connelly/332243_joel19.html

Tunnisteet:

1 kommenttia:

18. lokakuuta 2007 klo 13.10 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moro,

Sir ei näytä pysähtyvän, lohien kanssa täytyykin löytyä virtaa.

Luin blogisi tuoreesta Vesitalouslehdestä,hyvä että tämäkin näkökulma(t) ovat esillä.

Lienet seurannut Suomessa mm. Matti Saarniston käsityksiä ilmastonmuutoksesta. Hänen selkeä sanomansa on, että ilmasto muuttuu ihmisestä huolimatta ja ihmisen vaikutus on oletettua pienempi. Näin olen käsittänyt. Matin asiantuntemusta ei ainakaan voitane kiistää.

Hyvää syksyä professorille sinne Amerikkaan. Kuinka kauanhan se virkavapaus kestänee?

t. Matti Hakulinen
matti.hakulinen@geomatti.inet.fi

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu