Aikataulussa

Seattlen kaupunki on aikataulussa. Vuoden 2005 lukuihin perustuvan arvion mukaan se on alentanut kunnallisia kasvihuonekaasujen päästöjään 8 prosenttia alle vuoden 1990-tason. Tuloksia esiteltiin täällä eilen, suuren kansallisen kuntatapaamisen aattona.

Huomenna alkavassa yli sadan amerikkalaisen pormestarin kokouksessa pohditaan keinoja ilmaston muutoksen torjuntaan ja ympäristönsuojeluun. Kokouksen pääpuhujana on entinen presidentti Clinton ja kokoukseen odotetaan tervehdystä myös hänen entiseltä apumieheltään, nykyiseltä nobelistilta, herra Al Gorelta.

Kokouksen alla Seattlen kaupunki hehkuttaa saavutuksillaan. Seattlen alueen teollisuuden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet yli 14 prosenttia (1540 tuhannesta tonnista noin 1320 tonniin.). Kiinteistöjen hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet vuoden 1990 tasosta vuoteen 2005 tultaessa noin 17%. Ainoa murheenkryyni on liikenne, jonka päästöt ovat viidessätoista vuodessa kasvaneet 3.1 prosenttia ja ovat syynä siihen, että alueen päästöt ovat joko pysyneet samana tai jopa hieman nousseet vuoden 1990-tasosta.

Kunnallisten päästöjenkin alenemisesta voidaan keskustella, sillä merkittävin niistä syntyi silloin, kun kaupunki luopui osuudestaan keskisuureen hiilivoimalaan 1990-luvun lopussa. Samaten teollisuuden päästöjen aleneminen on paljolti seurausta sementtiteollisuuden puolella tehdyistä järjestelyistä. Joka tapauksessa, Washingtonin osavaltion ja Seattlen energiankulutus on asukasta kohti selvästi alle keskimääräisen amerikkalaisen tason.

R-kuusseiska

Ensi viikon tiistaina Washingtonin osavaltiossa järjestetään kansanäänestys, joka on näkynyt katu- ja tienvarsi-ilmoitteluna jo kuukausia. Vaalin lähestyessä aihetta hehkutetaan rajusti myös lehdissä, televisiossa ja internetissä.

Kansalaisia pyydetään marraskuun kuudentena ottamaan kantaa siihen, tulisiko vakuutusyhtiötä rangaista rankalla kädellä tapauksessa, että se kieltäytyy maksamasta tai pitkittää oikeutettujen ja kohtuullisten vakuutussaatavien maksamista asiakkailleen. Jos kansalaiset äänestävät kyllä, rikkomukseen syyllistyvä yhtiö voidaan määrätä maksamaan kohtuuttomuutta kärsineelle asiakkaalle jopa kolminkertainen korvaus. Kansanäänestyksessä, referendum -67:ssa otetaan kantaa koko vakuutuskirjoon. Äänestyksen kohteena ovat kotivakuutukset, autovakuutukset, yritystoiminnan vakuutukset ja jopa joitain työkyvyttömyysvakuutuksia. Ulkopuolelle jäävät ainoastaan sairausvakuutukset.

Sanailu on kovaa ja tunteisiin vetoavaa. Esityksen vastustajat, lähinnä vakuutusyhtiöt väittävät vakuutusmaksujen nousevan 650 miljoonalla dollarilla vuodessa, jos esitys menee läpi. Yksittäisten perheiden vakuutusmaksujen yhtiöt väittävät kohoavan reilulla 200 dollarilla lähinnä siksi, että yhä useammasta tapauksesta tapeltaisiin oikeudessa.

R-67 kannattajat syyllistävät yhtiöitä ja pitävät jo esityksen vastustamista osoituksena siitä, ettei kaikilla yhtiöillä ole puhtaita jauhoja pussissaan. Julkisuudessa on esillä tapauksia, joissa yksittäiset ihmiset ovat ajautuneet henkilökohtaisiin tragedioihin, kun oletettua vakuutusturvaa ei olekaan ollut tai korvausten saaminen on pitkittynyt.

Kävipä niin tai näin, rahaa palaa jo vaalityöhön. Vaikkei rahan määrä presidentin vaalikampanjaan verrattuna olekaan mitään, lähentelee se yksittäiseen asiaan käytetyllä vaalibudjetillaan paikallista ennätystä. Vakuutusyhtiöt ovat panneet vastustaviin kampanjoihinsa jo yli 11 miljoonaa dollaria ja hanketta ajava lakimiesryhmä lähes 1.5 miljoonaa. Lisäksi suuri joukko Washingtonin sanomalehdistä (mm. molemmat Seattlen suurlehdet) on aloitteen kannattajia ja siitä syystä hanke saa paljon kampanjoita suuremman julkisuuden.

Viikon päästä nähdään tulos.

Kurpitsa

Kuukausi sitten ne ilmestyivät ruokakauppojen eteen – koverrettavat kurpitsat. Carving pumpkins, 17 senttiä paunalta, mainostaa lähin hypermarketimme Fred Meyer ja kauppa käy hyvin, sillä ensi keskiviikkona on Halloween, jonka juhlinta alkoi jo nyt viikonloppuna. Ilmeisesti pikkuhalloweeneja on vietetty pitkin kuukautta, sillä kauppojen Pumpkin Ale-oluet ilmestyivät nekin puolitoista kuukautta sitten muiden harvest-oluiden kera.

Kurpitsoilla käydään täällä tiukkoja kisoja. Tämän vuoden kansallinen ennätyskurpitsa (katso kuva) kasvoi idässä, Rhode Islandilla ja se painoi 1689 paunaa eli lähes 770 kiloa. Yli 1500 paunan möhkäleitä korjattiin talteen myös Iowassa, New Hampshiressa, Ohiossa, New Yorkissa, Oregonissa ja Pennsylvaniassa.

Viiden sadan kilon kurpitsoilla on turha yrittää kansallisille pistesijoille, mutta maakunnallisella ja paikallisella tasolla saattaa pärjätä pienemmilläkin pallukoilla. Esimerkiksi parin mailin päässä asunnoltamme sijaitsevan Greenwood marketin järjestämän kisan mitalit vietiin alle seitsemän sadan paunan kurpitsoilla. Minusta nekin näyttivät aika suurilta.

Kurpitsojen veistämisestä syntyy melkoinen jätevuori ja Seattlen kaupunki opastaakin tavallisia kurpitsankaivertajia loppusijoittamaan syntyvän koverrusmössän kompostoitavan jätteen joukkoon.

Ontoksi koverrettu kurpitsa on tärkein Halloweenin, noitien ja aaveiden juhlan symboli ja Halloweenia vietetään täsmälleen 31. lokakuuta. Lapsille Halloween on suuri juhla ja meidänkin lienee hyvä varautua karkeilla, sillä muutoin on uhkana kepponen, joka ei kai aina ole niin miellyttävä.

Vesi

Seattle on yksi kuudesta amerikkalaisesta suurkaupungista, jotka syöttävät vesijohtoverkostoonsa suodattamatonta pintavettä. Muut suurkaupungit ovat Seattlen kupeessa oleva Tacoma, naapuriosavaltion, Oregonin Portland, Kalifornian San Francisco ja itärannikolla sijaitsevat, Massachusettsin pääkaupunki Boston ja New Yorkin New York.

Lähes 70 prosenttia Seattlen juomavedestä kerätään 92 000 eekkerin (noin 370 neliökilometriä) suuruiselta Cedar-joen latvojen valuma-alueelta, mistä vettä riittää lähes 1.5 miljoonalle kuluttajalle. Cedar-joen veden käyttäjiksi päätettiin siirtyä 1890-luvun puolivälissä Seattlen vuonna 1889 tapahtuneen palon jälkeen. 1901 valmistuneella, lähes 45 kilometrin siirtoputkella varmistettiin, että vettä saadaan riittävällä paineella myös alueen korkeimmille huipuille. Siihen ei kaivojen varaan rakennettu vesihuolto ollut pystynyt. Toisaalta 1800-luvun lopulla kaupungin pintavesialueiden hygieeninen tila oli kehno ja kaupunki halusi erottaa raakavesilähteet viemärinä toimineesta Washington-järven mereen laskevasta ulokkeesta.

Alueen strategisesta luonteesta johtuen liikkuminen Cedar-joen valuma-alueella on tiukassa kontrollissa. Silti, yleisöllä on mahdollisuus vierailla vedenottamolla ja sen padolla, missä, syyskuusta aina helmikuulle asti, erotellaan kutemaan pyrkiviä lohikaloja ”vuohiin ja lampaisiin”. Aamuseitsemästä iltayhdeksään kalaportaaseen nousevat kalat kuvataan, niistä otetaan geneettiset näytteet ja kuningaslohet, hopealohet ja kirjolohet lasketaan padon ohi. Punalohet, joita padolle pyrkii parhaina vuosina jopa 300 000 kappaletta, erotellaan koiraisiin ja naaraisiin ja kyyditään takaisin joen alajuoksulle. Punalohen sukutuotteita otetaan pitkin joen vartta haudottavaksi patoaltaan vierellä olevaan kalalaitokseen. Punalohenkin halutaan lisääntyvän, mutta sitä ei lasketa kuolemaan juomavesialtaaseen. Vaikkakin tänä vuonna punalohia on palannut merestä vasta 70 000, oli Cedar-joki eilenkin punalohista punaisena. Monet niistä olivat Landsburgin kalaportaalla neljättäkin kertaa odottamassa Sockeye-Expressiä, joka kuljettaa niitä jokea alas.

Kallis humala

Juokaa olutta nyt, kun se vielä on halpaa, sillä kauan näin ei ole. Näin tiivisti erään suuren suomalaisen elintarvikekonsernin toimitusjohtaja esitelmänsä eräässä viime kevään parhaimmin mieleen jääneistä seminaareista. Hän ei pitänyt maljapuhetta vaan visioi tulevaisuutta. Se saattaa olla elintarvikkeiden tuotannolle ja -kaupalle paljon tuottoisampi kuin voisi viimeisten ylijäämä- ja maataloustukivuosien kokemuksen perusteella kuvitella.

Ensin kallistuivat investointihyödykkeet, kuten metallit. Perässä tulevat pienellä viiveellä elintarvikkeet. Viiden, kymmenen, viidentoista vuoden aikana markkinoille tulee satoja miljoonia uusia, maksukykyisiä kiinalaisia, intialaisia, venäläisiä ja brasilialaisia kuluttajia, jotka lisäävät eläinvalkuaisen osuutta ruokavaliossaan. Eläinvalkuaisen tuotanto lisää ruuan tuotantoon tarvittavan maatalousmaan tarvetta ja merkitsee myös huikeaa veden tarpeen lisäystä. Kun ottaa huomioon, että maatalousmaata ei ole merkittäviä määriä reservissä eikä vesi riitä edes nykyisin niillä alueilla, jossa tarve eniten kasvaa, on odotettavissa elintarvikemarkkinoiden lämpeneminen ja erityisesti viljan hintojen nousu.

Hintojen nousu on jo alkanut, ainakin USA:ssa. Viime ja tällä viikolla täällä julkistettujen katsausten mukaan ruokainflaatio alkaa lähennellä ensimmäistä kertaa jo lähes 1990-luvun alun tasoa. Tällä hetkellä se on reilut neljä prosenttia eli noin kaksi kertaa keskimääräinen inflaationopeus. Toisaalta yksittäiset elintarvikkeet ja elintarvikeryhmät kallistuvat paljon keskimääräistä nopeammin. Esimerkiksi maidon hinta on noussut vuoden alusta 18 prosenttia ja kananmunien hinta 35 prosenttia vuodessa.

Eniten ruokainflaation odotetaan koettelevan, aivan kuten toimitusjohtaja ennusti, olutteollisuutta ja erityisesti pienpanimoja, joita esimerkiksi täällä Seattlessa on paljon. Niiden käyttämät raaka-aineet kun ovat kallistuneet ennätystahtia. Humalan hinta on erityisesti Australian kehnon sadon takia noussut 567 prosenttia ja mallasohran hinta 75 prosenttia. Dollarin laskusuhdanne ja viljelijöiden innostus biodieselin ja –etanolin raaka-aineiden kasvatukseen luovat nekin huomattavia paineita elintarvikkeiden hinnannousulle.

Lisää aiheesta:
http://www.cbsnews.com/stories/2007/10/08/business/main3344650.shtml
http://seattlepi.nwsource.com/business/335704_hops17.html?source=mypi

Amerikan lista

Tällä kertaa viidenneksi ylsi Massachusetts 383.5 miljoonalla paunallaan ja listan nelonen oli Virginia 426.2 miljoonalla. Kolmanneksi kiri Washington (538 800 000) ja hopeaa otti Louisiana (844 000 000). Mutta, edellisten vuosien tapaan selvä listaykkönen oli myös vuonna 2006 Alaska aivan ylivoimaisella 5.4 miljardin paunan ”landauksellaan”. Kalaa ja meren eläviä tuotiin Alaskassa maihin lähes kertaluokkaa enemmän kuin missään toisessa Yhdysvaltain osavaltiossa. Kilomäärältään tärkein kala oli Alaskan lyyraturska (Pollock), jota kalastettiin yli 3.35 miljardia paunaa eli yli 1.5 miljardia kiloa.

Hummeri (430 miljoonaa dollaria), taskurapu (429 miljoonaa) ja katkarapu (419 miljoonaa) olivat Amerikan kalastuslistan arvostetuimmat lajit. Niistä kustakin maksettiin kalasatamissa yli neljäsataa miljoonaa dollaria. Kampasimpukkakin (387miljoonaa) ohitti ensimmäisenä kalaryhmänä tulleet kampelakalat, jotka myytiin 351 miljoonalla dollarilla. Lyyraturska ja lohi olivat lähes tasoissa 338 ja 310 miljoonan tuloksellaan. Uusia tulokkaita ei listan kärjessä ollut, vaikkakin listan kärkinimien maihin tuonnissa oli jopa neljänneksen kilo- tai dollarimääräisiä muutoksia edelliseen, vuoden 2005 listaan verrattuna.

Listan tuloksia tarkastellessa onkin selvää, että länsirannikon Alaska ja Washington tekevät tuloksensa kalastuksella kun taas itärannikon Louisiana, Virginia Massachusetts takaavat sijoituksena rapujen ja äyriäisten pyynnillä.

Selvää on myös se, että ulkoministeri Seward teki hyvät "kala"kaupat ostaessaan 1867 Alaskan venäläisiltä reilulla seitsemällä miljoonalla dollarilla, vaikkeivat aikalaiset Sewardin taloudellista nerokkuutta arvostaneetkaan.

Lisää tilastotietoa amerikkalaisesta kalastuksesta löytyy teoksesta ”Fisheries of the United States 2006.":
http://www.st.nmfs.noaa.gov/st1/fus/fus06/fus_2006.pdf

Lisää tietoa listavoittajista järjestyksessä Alaska, Loisiana, Washington, Virginia, Massachusetts, lyyraturska, hummeri, rapu, kampasimpukka:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alaska

http://en.wikipedia.org/wiki/Louisiana

http://fi.wikipedia.org/wiki/Washington_%28osavaltio%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Virginia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Massachusetts

http://en.wikipedia.org/wiki/Pollock

http://en.wikipedia.org/wiki/American_lobster

http://en.wikipedia.org/wiki/Crab

http://en.wikipedia.org/wiki/Scallop

Lohen maihintuonti

Heinäkuussa julkaistun ennakkotilaston mukaan amerikkalaiset kalastivat viime vuonna yhteensä noin 300 miljoonaa kiloa Tyynenmeren lohta. Paikalliset tilastot mittaavat maihin tuotua kalaa elopainona ja ollakseen vertailukelpoinen suomalaisten tilastojen kanssa, on saaliin määrä kerrottava saantokertoimella. Se vaihtelee, lohilajista riippuen, välillä 0.6-0.8. Kertolasku poistaa saalisarviosta perkeiksi menevän osan kalasta ja näin jäljelle jää ruokapöytiin päätyvä kalamäärä.

Suomalaisella tavalla mitattuna Tyynenmeren lohisaalis oli viime vuonna noin 210 miljoonaa kiloa kalaa. Siitä olisi saanut noin 150 miljoonaa kiloa kalafileitä. Määrä ei ole suuri norjalaisten kalanviljelytuotantoon verrattuna, mutta se on parisataa kertaa Suomen lohenkalastuksen ja parikymmentä kertaa suomalaisen kirjolohenviljelyn suuruinen. Toisaalta täällä kalastetun lohen määrä on vain pari, kolme kertaa Suomen silakkasaaliin suuruinen. No, oikeastaan sekin on aika paljon, kun huomioon otetaan täkäläisessä lohenkalastuksessa käytetyt aika pienitehoiset kalastusmenetelmät (kts. nettiviite).

Kalastajien saamilla hinnoilla mitattuna Tyynenmeren lohisaaliin arvo oli noin 310 miljoonaa dollaria eli noin dollari maihin tuodulta pyöreältä kalakilolta. Vähittäiskauppaan päädyttyään tuore lohifile maksaa täällä 7-15 dollaria paunalta eli noin 15-30 dollaria kilolta (Havaintoni tosin koskevat vain arvostettuja Chinook-, Coho- ja Sockeye-lohilajeja. Toisaalta merkittävä osa mm. Pink-lohesta jalostetaan säilykkeiksi.)

Pääosa lohesta, noin 96 prosenttia kalastetaan Alaskassa. Washingtonin osavaltion alueelle maihin tuodaan noin 3 prosenttia kalasta, mutta täällä taas vapaa-ajankalastuksen merkitys on suuri.

Tyynenmeren lohenkalastusmenetelmistä löydät tietoa sivuilta:

http://www.alaskaseafood.org/information/fisheries/pages/harvest-salmon.html

Tervettä elämää

Kuningaslohi (Chinook) on selvästi maukkaampaa kuin muut Tyynenmeren lohikalat. Niin päätti hyvin valmennettu makuraati selvin numeroin viime viikolla. Hopealle ylsi, no tietysti hopealohi (Coho) ja pronssia otti punalohi (Sockeye). Sen sijaan kyttyrälohta (Pink) ja koiralohta (Chum) jäi tarjottimille vielä testin jälkeenkin.

Viimeviikkoinen Monster Jam-seminaari hurmasi meidät mustekalojen älykkyydellä ja päättyi komeaan, kesän viimeiseen grillijuhlaan (moneskohan viimeinen lie meille itse kullekin ollut). Paikallinen henkilökuntayhdistys yhdessä paikallisen sydänkerhon ja Amerikan Terveysjärjestön kanssa tarjosi NOAA:n Montlaken työntekijöille ja ulkopuolisille seminaarivieraille pientä korvausta vastaan BBQ-lounaan. Tilaisuudessa maisteltiin kaikkia viittä Tyynenmeren lohilajia salaattien ja leivän kera.

Lounaan osallistujat toimivat makuraatina, joka äänesti parhaan Tyynenmerenlohen tittelistä ja tulos oli yllä kuvatun mukainen. Pidin Chinookin kovin selvää ykkössijaa enemmänkin ennakkoasenteiden kirjaamisena kuin todellisena voittona. Toisaalta makutestin osallistujien tietämys kalojen ravitsemuksellisista tunnusluvuista saattoi vaikuttaa tuloksiin, kun terveellinen ruoka oli yksi lounaan teemoista.

Itse, samoin kuin monet ulkomaalaiset, pidin Sockeyen ja Cohon makua aivan Chinookin veroisena. En toisaalta ymmärrä sitäkään, miksi Pink ja Chum kirjattiin lähes roskaruuaksi (tai oikeastaan ymmärrän, sillä annetut vastausvaihtoehdot johdattelivat tähän). Ennakkoluulosta oli minusta kyse, kun monet maistoivat Chumia ensimmäistä kertaa, mutta mielipide oli valmiina jo ennen kuin kalaa oli edes lautasella.

Lounaan ylimääräinen ohjelmanumero oli liikuttava. Kolme, luultavasti talon hoikinta (ja he ovat laihoja) työntekijää nousi vuoronperään lavalle todistamaan terveellisen ruuan merkitystä. Kaikilla oli sama omakohtainen kokemus ja sanoma. Sydänkohtaus tai aivoinfarkti vaanii kaikkia, joiden ravinto on epäterveellistä ja ruokatottumukset epäsäännölliset. Tunnelma oli uskonnollinen. Kokouksen jälkeen olimme kaikki kuitenkin vakuuttuneita: Syödään kalaa!

Lisää Tyynenmeren ja Alaskan kalojen ravitsemuksellisista tunnusluvuista löydät sivulta:

http://www.alaskaseafood.org/health/experts/pages/chart-nutrition.html

Kuninkaan paluu

Uhanalainen kuningaslohi (Chinook Salmon) on palaamassa Washington-järveen laskevaan Cedar-jokeen. Näin uskoo ja toivoo Seattlen kaupungin ”ympäristöosasto”, joka on viime vuosina panostanut huomattavia summia kalojen elinympäristöjen parantamiseen.

Yhtenä elinympäristöjen kunnostusprojektina Seattlen kaupunki sai vuonna 2003 valmiiksi 12 miljoonaa dollaria maksaneen uuden kalaportaan, joka tekee mahdolliseksi valita kalat, jotka pääsevet padon ohi Cedar-jokeen.

Portaan nimenomaisena tavoitteena on saada kuningaslohi, hopealohi (coho salmon) ja steelhead-kirjolohi kudulle joen yläjuoksulle, missä ovat kaupungin juomavesivarastot. Sen sijaan valtalajin, punalohen (sockeye salmon) annetaan kutea vain juomavesialtaiden alapuolisissa osissa jokea. Näin menetellään siitä syystä, että kudun jälkeen kuolevien kalanraatojen pelätään muutoin pilaavan kaupungin tärkeimmän juomavesialtaan. Niinpä kalaportaasta nousevien lohikalojen määrä onkin rajoitettu 4600 kalaan vuodessa.

Tämä syksynä, neljä vuotta kalaportaan valmistumisen jälkeen, padon ohi on noussut jo yli 300 kuningaslohta ja nousun uskotaan jatkuvan aina kuun lopulle asti. Nousseiden lohien määrä ei ole suuri, mutta kehitys koko ajan ollut toivotun suuntainen.

Erinomaisen vahva genetiikkaryhmämme on nousun seurannassa vahvalla panoksella mukana. Heiltä tullaan aika pian taas kysymään, ovatko nousevat kuninkaat Cedar-joen kantaa ja ovatko ne luonnontuotantoa vai laitoksissa haudottuja kaloja. He ovat mukana määrittämässä myös kudusta kuoriutuvien ja merivaellukselle lähtevien kalojen geneettistä alkuperää.

Lisää mm. Cedar-joen valuma-alueesta, joen hydrologiasta ja veden laadusta voit lukea sivuilta:

http://dnr.metrokc.gov/wlr/watersheds/cedar-lkwa.htm

Tyynenmeren kuningaslohesta, hopealohesta, punalohesta, kyttyrälohesta (Pink Salmon) ja koiralohesta (Chum Salmon) sivuilta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Chinook_salmon

http://en.wikipedia.org/wiki/Coho_salmon

http://en.wikipedia.org/wiki/Sockeye_salmon

http://en.wikipedia.org/wiki/Pink_salmon

http://en.wikipedia.org/wiki/Chum_salmon

Kuningaslohen paluusta ja lohien valikoinnista kalaportaalla:

http://seattlepi.nwsource.com/local/334322_cedarriver05.html

Lentävä kalamerkki

Tämän aamun lehtiuutinen oli 12mm pitkä, halkaisijaltaan 2.1 millinen kalamerkki, joka oli matkannut 12 400 kilometrin matkan USA:n lounaisrannikolta Uuden-Seelannin eteläosaan. Merkki kiinnitettiin vuonna 2005 vajaan 8cm mittaiseen steelhead-kirjoloheen ja tämän vuoden huhtikuussa paikallinen maori-metsästäjä kaivoi sen saalistamansa nuoren albatrossin kaltaisen meriliitäjä-linnun sisuksista.

Paikalliset vaelluskalatutkijat yrittävät nyt saada selville, kuinka merkki matkansa teki. Yksi teoria on, että aikuinen lintu söi kalan ja vei kalan sisältämän merkin mennessään yli meren. Nuoreen lintuun merkki siirtyi, kun emo ruokki poikastaan. Tällöin merkin on täytynyt säilyä linnun suolessa yli vuoden.

Toisen teorian mukaan venäläinen tai japanilainen uiva kalatehdas pyydysti kalan merellä, kala perattiin, perkeet joutuivat mereen ja kalastuslaivoja seuraavan lintuparven joukossa ollut meriliitäjä söi perkeet, joiden joukossa merkki oli.

Varmaa on, että Uudessa Seelannissa löytynyt merkki oli yhdessä niistä lähes 2 miljoonasta merkitystä kalaistukkaasta, joita vuosittain istutetaan vuosittain Columbia-joki-systeemiin. Varmaa on myös se, että kala päätyi mereen ennen, kuin se menetti henkensä.

Meriliitäjien tiedetään lentävän jopa 65 000 kilometriä vuodessa, joten ei ole mahdotonta, että merkki olisi matkannut linnun mukana. 800 kilometrin päivävauhdilla (siihen ao. linnut pystyvät) muutto on parin viikon juttu.

Lisää aamun uutisesta sivulla:
http://seattlepi.nwsource.com/local/334055_fish03.html

Columbiajoen kalojen vaellustutkimuksesta sivulla:
http://www.psmfc.org/pit-tag-information-system-ptagis.html

PIT-merkeistä sivulla:
http://www.ptagis.org/ptagis/index.jsp

Steelheadista sivulla:
http://www.naparcd.org/steelheadtrout.htm#rainbowtrout

ja merkinkantajastalinnusta sivulla:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sooty_Shearwater

Vieerkäväbäl

What does it mean “vieerkäväbäl”. Olin lievästi ymmälläni kysymyksestä, jonka käytävätuttuni huikkasi minulle eilisaamuna. En kuitenkaan häkeltynyt, koska olen aika ajoin pihalla joidenkin paikallisten runonlaulajien kanssa. Näin tapahtuu toki yhä harvemmin, sillä alan vähitellen ymmärtää suurta osaa amerikanenglannista ja suorastaan odotan seurustelua paikallisten murrespesialistien, kuten alabamalaisen IT-veijarin kanssa. Puhetta tulee kuin Forrest Gumpista ja joka kolmas lause päättyy sanaan sir. Hän tekee sen kaikille, joiden kanssa hän yleisesti iskee tarinaa. Kyseessä on sama ilmiö kuin nuorisokielessä sanoilla ”cool” ja ”like”, jotka ärsyttävät monia täkäläisiä vanhempia ihmisiä. Sir ei ärsytä. Se tekee mielen iloiseksi.

Pyysin siis tuttavaani toistamaan käytäväkysymyksen ja hän selitti käyneensä koti-instituuttini nettisivuilla ja vilkaisseensa, löytyisinkö sieltä. Muutoin kaikki oli niin kuin hän oli odottanutkin, mutta siellä luki vieerkäväbäl 1.8.2007-31.7.2008. Silloin kytki tauluun ja sanoin, että, englanninkielisille sivuille oli ilmeisesti livahtanut muutama sana paikallista murretta.

Vierailin sivulla ja siellähän se oli, selvällä englannin ja ruotsin kielellä, ”virkavapaalla” - mikä ihana pikkulapsus, joka kuitenkin muistutti paljon tärkeämmästä asiasta. Se pani ajattelemaan, kuinka tärkeitä nettisivut nykymaailmassa ovat. Ilman niitä meitä ja erityisesti organisaatioitamme ei oikeastaan ole.

Ps. Blogissa on voimaa. Nettisivuilla lukee blogin ilmestymisen jälkeen: Virkavapaalla - On leave. Mistäs kollegat nyt keksivät käytäväpuheenaiheen ? ;-).

Akateeminen syksy

Akateeminen syksy käynnistyi täällä todenteolla vasta syyskuun lopussa. Sen aistii yliopiston ympäristössä, missä kevyen liikenteen väylät ovat kesän ja alkusyksyn jälkeen taas (tupaten) täynnä luennoille ja harjoituksiin kiiruhtavia opiskelijoita. Polkupyörän keskinopeus alueella on useita maileja kesäistä alempi. Akateemisen sykkeen aistii myös hyvistä, ilmaisista seminaarisarjoista, jotka alkoivat osin viime viikolla ja joita käynnistyy myös tämän viikon puolella.

Julkisiin seminaarisarjoihin satsataan täällä aika paljon. Niiden ideana sekä yliopiston että tutkimuslaitosten puolella on houkutella tutkijoita, opiskelijoita ja päätöksentekijöitä ”sanan äärelle” tutustumaan uusiin tutkimustuloksiin, mutta samalla myös toisiinsa. Parhaimpina houkuttimina toimivat tietysti hyvät luennoitsijat, mutta näyttääpä seuraavan NOAA:n Monster JAM-seminaarin listalla olevan mm. mätimaistijaiset. Tarjolla on Tyynenmeren lukuisten lohikalojen mätiä.

Täkäläisen kokemuksen mukaan parhaiten yleisöä vetävät Richard Dawkinsin kaltaiset nimiprofessorit, joita täällä aika ajoin nähdään. Tosin tänä syksynä NOAA:n seminaarin alustajalista on aika paikallisväritteinen ja jotkut pitävätkin sitä ennusmerkkinä huonoista ajoista. Nimekkäiden alustajien kutsumisesta ei täällä ole tähän mennessä tingitty. Heidän kun tiedetään parin, kolmen päivän matkansa aikana jättävän laitokselle muutakin kuin 1 tunnin luentonsa.

Lisää luentosarjoista mm. seuraavissa nettiosoitteissa:

http://www.nwfsc.noaa.gov/events/monster.cfm

http://depts.washington.edu/cwws/Outreach/Events/Tuesday/tuesday.html

http://jisao.washington.edu/seminars/