Hyvää Uutta Vuotta!

(Kuva suurenee hiiren näpäytyksellä ja palaa ennalleen vasemman yläkulman nuolella)






Seattlen uudenvuoden juhlinnan keskipiste on Avaruusneula (Space Needle). Neulan katolta ja varresta ammutaan kaupungin näyttävin ilotulitus. Nuoriso juhlii neulan alla olevalla paikallisella "Linnanmäellä", missä on kaiken muun hyvän lisäksi luvassa mm. rock-konsertti. Tarjolla olisi ollut myös 250 dollarin hintainen (sis. parkin, verot ja juomarahat, joista yleensä tulisi 30% lisälasku) SkyParty 6 ruokalajin illallisineen, muttemme huomanneet varata ajoissa ;-).

Niinpä taidammekin seurata ilotulitusta Kerry-puistosta, mistä oheinen, viimeviikkoinen kuva.

Hyvää Uutta Vuotta 2008!

Vaalimyllytys

Torstaina se alkaa, Iowassa - presidenttiehdokkaiden valinta kahdelle amerikkalaiselle valtapuolueelle. Varsinaisiin vaaleihin on aikaa kolmesataa kymmenen päivää, mutta esivaalit polkaistaan vauhtiin jo tällä viikolla.

Äänioikeutettuja ovat kaikki republikaanien tai demokraattien kannattajiksi rekisteröityneet, jotka pystyvät todistamaan asuvansa Iowassa (, minkä takia äänestäjillä on mukana henkilötodistukset ja kuitti vesi-, sähkö- tai kaasulaitoksen laskusta, ihan niin kuin ajokorttia haettaessa). Äänioikeuteen vaaditaan myös vähintään 18 vuoden ikä, minkä on tultava täyteen ennen syksyn varsinaisia vaaleja.

Republikaaninen esivaali on aika tavallinen ja väritön, ääni paperiin ja paperi uurnaan ja eniten ääniä saanut osavaltion ehdokkaaksi. Demokraattien Iowan esivaali onkin sitten aika paljon taiteellisempi. Esivaalin säännöt on koottu kirjaksi, jossa on 72 sivua. Vaalissa ei käytetä äänestyslippuja ja tuloskin ilmoitetaan vain prosentteina. Itse vaalitilaisuus edellyttää vahvaa sitoutumista omaan ehdokkaaseen eikä hyvästä itseluottamuksestakaan ei ole haittaa, sillä sen verran kovaa myllytys on.

Ensi torstai-iltana, noin klo 18.30 esivaalien äänestäjät kokoontuvat rekisteröityäkseen vaalien 1784 äänestysalueen kouluissa, kirjastoissa, kunnantaloissa, kirkoissa, paloasemilla ja jopa yksityisissä kodeissa.

Rekisteröityminen päättyy noin klo 19.00 ja esivaalipaikat sulkevat ovensa. Esivaali alkaa. Äänestyspaikan päällikkö pitää tilaisuuden aluksi noin 30 minuutin puheenvuoron, jossa hän perustelee äänestyspaikan suosikkiehdokasta. Sen jälkeen republikaanit äänestävät salaisella lippuäänestyksellä, jonka tulos ilmoitetaan osavaltion puolueelle. Demokraattien ehdokkaat sen sijaan alistetaan päällikköpuheen jälkeen kelpoisuustestiin ja ne ehdokkaat, jotka saavat alle 15 prosenttia osanottajien äänistä, julistetaan vaaleissa elinkelvottomiksi.

Seuraavat 30 minuuttia ovat mielenkiintoisia. Kelvottomien ehdokkaiden kannattajat voivat joko poistua paikalta tai liittoutua yhdessä jonkun ehdokkaan taakse nostaakseen tämän kelvollisten joukkoon. Jo kelvoiksi julistettujen ehdokkaiden kannattajat puolestaan yrittävät käännyttää ensimmäisellä kierroksella kelvottomaksi julistettujen ehdokkaiden kannattajat oman ehdokkaansa taakse.

Kun 30 minuuttia on kulunut, tehdään tarvittaessa toinen kelpoisuustesti ja sitä seuraava 30 minuutin uudelleenryhmittyminen. Myllytyksen jälkeen edetään itse vaaliin, minkä tulos raportoidaan osavaltion demokraattiselle puolueelle prosentuaalisena kannatuksena.

Vaalipaikan päälliköillä on paljon valtaa. Heitä onkin prepattu viimeviikot. Työtä on tehty myös ihan tavallisten esivaaliin osallistuvien kansalaisten suostuttelemiseksi. Täällä arvioidaankin, että demokraattien kuusi vahvinta esivaaliehdokasta on käyttänyt noin 150 dollaria jokaista esivaalissa äänestävää kansalaista kohden. Raha on kulunut lähinnä (TV-)mainontaan. Kuitenkin vaali on vasta alussa ja Iowan jälkeen kisaa käydään 50 osavaltiossa.

Välitystiede

Kun joku ongelma on käy todella vakavaksi, tarvitaan sen ratkaisemiseksi viimein myös tiedemiehiä. San Franciscossa ja Läntisen Washingtonin alueella kauppaa tekevä asuntomeklariliike on liiketoiminnan hiljentyessä kaivanut esiin asuntokauppaa koskevan tieteellisen kirjallisuuden ja profiloinut myyjien menestyksen ja tuloksena ovat seuraavat seitsemän teesiä, joita noudattaen olet tehnyt kaikkesi menestyäksesi asunnon myyjänä:

Teesi yksi: Älä missään tapauksessa ylihinnoittele asuntoasi. Jos asunto ei nimittäin menekään kaupaksi alkuperäisellä pyyntihinnalla, käyvät ostajat aggressiivisiksi, myyntiajat kasvavat ja hinta putoaa lähes varmasti alle sen, mitä olisit saanut realistisella ensipyynnöllä. Kalifornialaisen aineiston (3490 kauppaa) mukaan realistisesti hinnoiteltujen asuntojen hinnat putosivat 97 prosenttiin alkuperäisestä pyyntihinnasta, kuntaas ylihinnoiteltujen asuntojen kauppahinnat olivat vain 88% lähtöhinnasta, mikä oli selvästi alle oikein alkuhinnoiteltujen asuntojen kauppahinta.

Teesi kaksi: Hinnoittele asunto internetissä tehtävien webbihakujen ehdoilla. Hakukoneet usein antavat asunnonetsijälle 25-50 000 hintahaarukan. Niinpä esimerkiksi silloin, kun asunnon realistinen hinta on 250 000, jättää 251 000 pyyntihinta potentiaaliset 250 000 ostajat ulkopuolelle. Jos hinnaksi sen sijaan asetetaan 249 500, hakukone tarjoaa kämppää juuri oikeille ostajille.

Teesi kolme: Mene markkinoille perjantaina. Tämä toimii ainakin Länsirannikolla, sillä noin 120 000 asuntokaupan aineiston mukaan perjantaiset ”listautujat” saivat luukuistaan keskimäärin noin 7.7 prosenttia korkeamman hinnan kuin muut. Kaikkein huonoin päätös on mennä markkinoille torstaina. Takkiin tuli varmasti.

Teesi neljä: Olen kauppasi kanssa aktiivinen, vaikka käyttäisit välittäjää. Jos mahdollista, ehosta asuntoa ja pidä se siistinä. Ole aktiivinen myös hintaneuvotteluissa.

Teesi viisi: Käytä hyväksesi kaikkia nettilistoja, joilla asunto voi näkyä. Seattlessa ilmoitukset useilla nettipalstoilla poikivat keskimäärin 12 näyttöä enemmän 2 kuukaudessa kuin vain välittäjän listalla olleet.

Teesi kuusi: Älä hätäile myynnin ja muuton kanssa. Kalifornialaisen aineiston mukaan tyhjistä asunnoista sai noin 9.5 prosenttia alemman hinnan kuin ”kodeista”. Ilmiön tulkinta oli se, että ostajat haistoivat helposti myyjän hermostuneisuuden.

Teesi seitsemän: Jos naapurustossa on pakkohuutokaupattu asuntoja, odota että pöly ehtii laskeutua. Liian aikaisin ulosoton tai pakkohuutokaupan jälkeen markkinoille tulleet saivat kämpistään 55 000 dollaria alemman hinnan.

Teesit eivät ehkä aivan sellaisinaan sovellu Suomeen, mutta niissä saattaa olla totuuden siemeniä kaikkialle, missä asuntokauppaa käydään.

Pukin lentorata

Enää edes Joulupukki ei saa tehdä työtään ilman isoveljeä. Nykyään Santan matkaa nimittäin seurataan reaaliajassa satelliittien ja tutkien avulla. Arvioidaankin, että miljardit uteliaat, kiltit ja vähemmän kiltit, lapset tirkistelevät webissä pukin matkan etenemistä Uudesta Seelannista aina tänne Tyynenmeren Itärannikolle. Matkan sanotaan täällä alkavan Pohjoisnavalta, mutta me suomalaiset tiedämme, että Korvatunturilta (amerikkalaiset muuten lausuvat mainitun sanan kovin hauskasti) se alkaa.

Ohjelman tarjoaa "NORAD Tracks Santa" -North American Aerospace Defense Command. Tänä vuonna Pukki-kameroiden satelliittikuva leviää laajemmalle kuin koskaan.

Tarinan mukaan pukkiseuranta sai alkunsa 24.12.1955, kun amerikkalaisessa, ydinohjuksia tarkkailleessa, ikkunattomassa tutka-asemassa Colorado Springsissä soi puhelin. Kertomuksen arvoiseksi tilanteen teki se, ettei se ollut mikä tahansa puhelin. Mainitun punaisen koneen kun oli määrä hälyyttää vain ydinhyökkäyksen uhatessa.

Komentovuorossa ollut eversti vastasi puhelimeen: "Yes, Sir, tässä eversti Shoup”. Toisessa päässä oli hiljaista ja sitten kuului pienen pojan ääni: ”Oletko Sinä todellakin Joulupukki ?” Epätietoisena Shoup katsoi kollegojaan (miehistöllä ei ollut todellakaan hauskaa) ja pyysi puhelimessa: ”Anteeksi, voisitteko toistaa". Kun pikkupoika kysyi taas Pukkia, alettiin asemalla epäillä, ettei kyseessä ehkä sittenkään ollut kommunistien hyökkäys.

Everstin keskusteltua lyhyesti pojan äidin kanssa, asiat alkoivat selvitä. Paikallinen Sears Roebuck-niminen liike oli mainostanut Joulupukin linjaa antaen pienille soittajille punaisen linjan numeron. Sen sijaan, että pukin pienet odottajat olisivat soittaneet Searsille, he soittivat yhteen USA:n kuumimmista linjoista. Toki soitot tapahtuivat lasten kannalta kuumimpaan aikaankin.

Eversti Harry Shoup selvisi ensi hämmennyksestään ja jatkoi nyt leikkimielisenä puhelua pojan kanssa sanoen, ettei ollut Joulupukki. Saatuaan tiedon, että keskusteli tutka-asemalla olleen everstin kanssa, poika kysyi vakavana: ”No tiedätkö sinä sitten, missä Pukki on ?"

Kysymystä saattoi pitää hyvin loogisena, sillä ellei asiaa tunnettu tutka-asemalla, missä sitten?

Vaikkeivat Shoupin sotilasesimiehet asiaa ensin nielleetkään, pienen pojan pienestä kysymyksestä alkoi NORADin imagonkohotus, menestyksellinen pr-offensiivi. Jos kerran venäläisten ohjuksia, niin miksei myös Pukin matkaa voitu seurata strategisella valvontateknologialla. Sitähän kannatti hehkuttaa.

Aina vuoteen 1997 amerikkalaiset lapset saattoivatkin soittaa pukin tutkanumeroon ja seurata pukin menemistä. Vuodesta 1998 pukin rataa on seurattu netissä. Viime vuonna nettiin tuli 941 miljoonaa yhteydenottoa. Puhelimiin, joihin vastasi 750 vapaaehtoista tuli 65 000 soittoa. Sähköpostilla Pukin sijaintia tiedusteli 96 000.

Pukin paikan voi tänään löytää osoitteesta www.noradsanta.org. Pääosin jäljitystekniikka on Googlen Earth-sovellus.

Pukin rata näyttää vaihtelevan vuosittain, mutta tänäkin vuonna sen odotetaan alkavan Uudesta Seelannista. Koko reitille on asennettu huomattava määrä digitaalisia kameroita. Yksi Suomen alueella olevista kameroista näyttää olevan Kokkolassa. Pohjois-Amerikan alueella pukin matkaa seuraa 47 tutka-asemaa ja joukko kanadalaisia CF-18 hävittäjiä.

Tänä jouluna pukin on syytä tyytyä kodeissa tarjottuihin lämmikkeisiin, sillä muutoin saattaa äijälle rapsahtaa haaste paitsi valjasjuoppoudesta myös päihteiden nauttimisesta julkisessa avaruudessa. Varoitus kannattaa ottaa vakavasti, sillä kameroita ja tutkia ei helposti huomaa tavallisella tutkanpaljastimella, vaikka sitten olisikin joulupukki.

Joulunajan muistio

Joulu on tulossa myös Fremontiin. Tukat leikataan ja kammataan. Normaalisti klo 18 sulkeutuvien partureiden odotuspenkit olivat tänään lauantaina täynnä vielä klo 19 (ainakin Rudy's on) ja luulen, että viimeiset karvat katkotaan puoli kymmeneltä, niin pitkät olivat jonot. Aikaa on toki hyvin, sillä jouluaatto on vasta ylihuomenna ja kaupat ovat auki lauantaina ja sunnuntaina ja oletettavasti myös maanantaina koko päivän.

Fremontin maskotille, Vallu Iljanpojalle on vedetty kovat kaulaan. Valodja, jolle kauppakamarin jotkut napamiehet ehdottelivat syyskuun lopussa kansainvälisiä tehtäviä, seisoo vakaasti Fremontin keskustassa. Luulen, että dollarin kurssin on pudottava tästä vielä alle puoleen ja kuparin kysynnän moninkertaistuttava ennen kuin Uljanovin poika myydään metallina Kiinan keskiluokkaisten lämminvesiputkiksi niin kuin vielä lokakuun alussa huhuttiin. Veikkailtiin myös sitä, että Vladimir saattaisi irrota noin neljännesmiljoonalla dollarilla, mutta minä veikkaan, että fremontilaisten rakkaus Valluun saattaa johtaa pieneen vallankumoukseen, jos joku vielä uskaltaa esittää patsaaseen kajoamista.

Joka tapauksessa, joulu lähestyy ja elämä poikkeaa normaalista:

Pankit ja luottolaitokset ovat kiinni joulupäivänä. Jotkut pankit sulkevat jouluaattona aikaisin (18.00 ;-) .

Kaupungin, maakunnan ja osavaltion toimistot ovat avoinna jouluaattona, mutta kiinni koko joulupäivän. Liittovaltion toimistot ovat kiinni sekä aaton että joulupäivän.

Postit ovat kiinni koko joulupäivän. Koteihin jaetaan ainoastaan pikalähetykset.

Seattlen ja King Countyn kirjastot ovat kiinni sekä jouluaaton että –päivän.

Valtion alkoholiliikkeet ovat kiinni joulupäivän, mutta viinejä saa tarvittaessa pienistä elintarvikeliikkeistä.

Monet ostoskeskukset suljetaan maanantaina aikaisin (ennen klo 20.00 ;-) ja ne ovat kiinni koko joulupäivän.

Tiistaille, joulupäivälle, osuva jätteiden, kierrätysmateriaalin ja piharoskien keruu hoidetaan Tapanina.

Veripalvelu on avoinna jouluaattona klo 8.00-16.00, joulupäivän suljettu

Seattlen eläintarha on suljettu joulupäivän.

Useimmat Seattlen bussi- ja lauttavuorot noudattavat arkiaikatauluja aattoja ja viikonloppuaikatauluja joulupäivänä. Seutuliikenteessä ovat voimassa normaalit arkivuorot niin (turistien kuormittamilla) lautoilla kuin myös bussiliikenteessä.

Tapanina palataan sorville!

Hyvää Joulua !

(Kuvat suurenevat hiiren näpäytyksellä ja palaavat ennalleen vasemman yläkulman nuolella)

Reilun viikon päästä on viisi kuukautta täynnä Washingtonissa. Viime viikolla blogikin täytti 4 kuukautta ja tässä lähtee ulos 70. blogisivu. Alunperin omiksi muistiinpanoikseni tarkoitettuihin teksteihin on tullut kommentteja. Kiitos niistä. Pääosan palautteesta olen saanut yksityisesti sähköpostiini. Lämmin kiitos kaikille postittajille. Oheisten Karkkikepinkujan kuvien kera toivotan kaikille blogin lukijoille ja kaikille muillekin erinomaisen hauskoja ja rauhallisia lomapäiviä (niinkuin asia täällä tasapuolisesti ilmaistaan).

Hyvää Joulua, Diwalia, Kwanzaa, Hanukkaa ja kaikkia niitä pimeän ajan ja valon juhlia, joita maailmassa vietetään. Happy Holidays!

Mokomat vapaat

Vaikkakaan joulun ja uudenvuodenaika eivät puheiden mukaan ole amerikkalaisten tärkeimpiä juhlapyhiä, on joulu, tai paremminkin holidays, näkynyt täällä jo marraskuun puolivälistä asti ja kyllä aika isoja juhlia vietetään.

Monet työkaverit taitavat ottaa koko ensi viikon vapaaksi. Normaalin joulupäivävapaan lisäksi tutkimuslaitos on ilmoittanut, että vapaata on tänä vuonna kaksi päivää 24.12 ja 25.12. Niihin on kätevää yhdistää muutama lomapäivä ja muutaman päivän kustannuksella ropsahtaa puolentoista viikon vapaat, tuttua kaikille.

Kuin Suomessakin, monet ovat joulunvalmistelusta tohkeissaan, mutta maassa on yksi ammattikunta, joka on kiusaantunut mokomista lomista ja vapaapäivistä. He ovat mielipidetutkijoita, jotka olisivat paljon onnellisempia, jos koko vapaita ei olisi ollenkaan; ainakaan Iowassa ja New Hampshiressä, joissa välittömästi uudenvuoden jälkeen pidetään presidentinvaalien esivaalit, Iowassa 3. tammikuuta ja New Hampshiressä 8. tammikuuta.

Gallupistit ovat kiusaantuneita siitä, että ihmiset eivät ole paikalla tai eivät suostu vastaamaan puhelimiinsa. Toisaalta viime hetken yhteenvedoista saisi erinomaisen hyvän hinnan paitsi kampanjatoimistoilta myös uutisvälineiltä, jotka ovat koko syksyn janonneet vaaleja ja nyt pääsevät niillä revittelemään. Mutta nuo kiusalliset pyhät. Niiden takia on lähes mahdotonta saada edustavaa otosta kansalaisista. Erityisesti mielipiteen mittaajat ovat kiusaantuneita nuorista, jotka mokomat matkustelevat ja shoppailevat tai vain seurustelevat ystäviensä kanssa, eivätkä istu puhelimen ääressä odottamassa tärkeää velvollisuuttaan kertoa kaavailuistaan tulevan presidenttiehdokkaan suhteen.

Raskaaksi mielipidetutkijoiden elämän tekee aikataulu muutoinkin. Aikaa on vähän, vastaukset pitäisi saada, niiden pitäisi olla edustavia, tulokset pitäisi saada lähes heti ja virheitä ei saisi tehdä. Myös kustannuspaineet ovat suuret, sillä normaaleilla näytemäärillä ei vastauskadon aikana pitkälle pötkitä, kun on ennustettava äänestyskäyttäytymistä iän, sukupuolen, tulojen ja ties minkä ominaisuuden funktiona.

Ongelmat ovat haastavia, mutta päättäväiset mittaajat ovat laskeneet, että paras väli iskeä on joulukuun 27. päivän ja uudenvuoden aaton välinen aika. He laskevat, että aineistoa voi kerätä uudenvuoden aattona aina kello 17.00 asti. Sen jälkeen soittoyritykset ovat turhia ja kääntyvät mittaajia vastaan. New Hampshiressä iskuaikaa on toki joitakin tunteja vielä tammikuun alussa.

Kiihkeää peliä!

Ilmastotalkoiden alku?

Vaikka Yhdysvallat näyttää kansainvälisellä areenalla hyvin haluttomalta osallistumaan ilmastotalkoisiin, tapahtuu maassa tällä hetkelle ehkä enemmän kuin arvataankaan. Yksi esimerkki tästä on eilinen Kongressin päätös, jonka mukaan autojen energiatehokkuutta on nostettava 40 prosentilla vuoteen 2022 mennessä. Päätös nostaa autojen keskimääräinen mileage (=matka, jonka auto kulkee gallonalla) nykyisestä 25 mailista gallonalla 35 mailiin syntyi maan kansanedustuslaitoksessa selvällä ääntenenemmistöllä 314-100. Laki on historiallinen, sillä se on ensimmäinen laatuaan sitten vuoden 1975 ja myös presidentti on ilmoittanut, että hän tulee allekirjoittamaan sen.

Suomalaisittain päätös ei ole aivan niin dramaattinen kuin täällä uutisoidaan, sillä samoja lukuja käyttäen autojen bensakulutus alenee itse asiassa vain vajaalla 29 prosentilla eli 9.4 litrasta satasella 6.7 litraan satasella. Dramaattisena sitä tuskin pitää myöskään Kalifornian osavaltio, jossa energiapolitiikka on ollut tiukkaa jo kauan. Luulenpa, että myöskin washingtonilaiset tottuvat päätökseen aika pian, vaikka autojaan rakastavatkin. Mm. Seattlessa on paljon hybridi-autoja, joiden mileage on 60 kieppeillä. Myös pienten autojen suhteellinen osuus on kasvanut, aivan vapaaehtoisesti.

Autojen energiatehokkuuden nostamisen lisäksi uusi laki määrää kasvattamaan ei-fossiilisten fraktioiden osuutta polttoaineissa. Etanolin tuotanto tulee kuusinkertaistumaan 6 miljardista gallonasta 36 miljardiin gallonaan vuodessa. Edelleen laki asettaa uusia määräyksiä kauppojen ja julkisten rakennusten valaisemiseen käytettävän energian kulutukselle. Täällä lasketaan, että laki tulee vähentämään USA:n öljynkysyntää noin 4 miljoonalla barrelilla päivässä vuoteen 2030 mennessä.

Amerikkalainen autoteollisuus on vastustanut lakia kiivaasti, mutta näyttää sopeutuvan päätökseen sen jälkeen, kun Senaatti hyväksyi sen viime viikolla ja presidentti ilmoitti, saatuaan lakiin ”lievennyksiä”, vahvistavansa sen heti, kun se tulee hänen pöydälleen.

Paitsi autoihin ja valaistukseen, nykyisen energiapolitiikan suuntauksen nähdään panevan vauhtia myös muuhun energiankulutuksen hillintään. Tutustuttuani tavalliseen amerikkalaiseen elämään, luulen että 40 prosentin energiansäästö on saavutettavissa kovinkin helpoin keinoin. Tuolloinhan aletaan vasta lähestyä suurimpien eurooppalaisten energiankuluttajamaiden lukuja. Varaa on reilusti.

Karkkikepinkuja

(Kuva suurenee hiiren näpäytyksellä ja palaa ennalleen vasemman yläkulman nuolella)

Ajettuamme autolla tuon vajaan puolikilometrisen, ymmärrän täydellisesti 65-vuotiasta Esteriä. Meiltä matkaan meni jokseenkin 13 minuuttia. Tultuamme ulos ”hevosenkengästä” ja parkkeerattuamme auton 50 metrin päähän kohteestamme, kävelimme saman lenkin edestakaisin puolessa tunnissa. Oikeastaan vaelsimme sen reilussa viidessä minuutissa ja loput 25 minuuttia kului siihen, kun asettelin kameraa ottaakseni yökuvia upeasti valaistuista taloista, pihojen hienoista joulukoristuksista, joulupukeista, poroista, igluista ja jääkarhuista ja erikielisistä rauhan toivotuksista. Aikaa meni myös siihen, että ihailimme karkkikepinkujan upeaa jouluvalaistusta liikenneympyrään rakennettuine karuselleineen. Maisema oli kuin Samu Sirkan joulusirkuksesta, jota myönnän usein vielä aikuisikäisenäkin katselleeni. Tunnelma ja koristelu löi laudalta Yksin kotoa-elokuvan Hollywood kopion. Täällä ne oli tehty talkoilla ja sydämellä.

Toisaalta ymmärrän hyvin Esteriä, joka on kypsä jokavuotiseen, reilun kolmen viikon ajan jatkuvaan joulunalusralliin. Se alkaa illan hämärtyessä ja jatkuu puolilleöin Ravennassa sijaitsevalla kapealla Karkkikepinkujalla (Candy Cane Lane, eli NE Park Road).

Ihmiset ovat, yli 50 vuoden ajan, tulleet tänne matkojen takaa ihailemaan oikeaa joulukujaa, johon kaikki muut paitsi Ester ovat tänä vuonnakin sitoutuneet. Puolen kilometrin kujalla talot on koristeltu ja valaistu. Esterin ( muuten yksi alueen upeimpia taloja) ikkunat ovat verhoin pimennetyt ja piha valaisematon.

Esterin protesti on hiljainen. Hän ei osallistu koristeluun. Ymmärrän Esteriä täysin. Karkkikepin kujalle tulevat ihailijat voisivat jättää autonsa kauemmas ja patikoida kujan läpi. Niinhän useammat tekevätkin, ajettuaan ensin yhden sakkokierroksen autolla. Ongelma, mistä Ester erityisesti pahoitti mielensä on, että kujaa ei suljettu ulkopuolisilta autoilta, joita ei muutoinkaan opasteta alueella. Niinpä monet, jotka eivät autolla kujalle edes haluaisi, ajavat ensin kujan läpi, parkkeeraavat autonsa lähipiiriin ja tulevat kävellen uudestaan. Tätä Esterin havaintoa eivät kaupungin virkamiehet ja joulukujan nokkamiehet ole ymmärtäneet ja siksi Esterin talo on pimeä. Toisaalta Esterin on pakko myöntää, että Karkkikeppi-joulu tuottaa alueelle aika hyvin. Kujan talojen hinnat ovat kaksinkertaiset ympäristöön verrattuna eikä niitä tarvitse kauaa kaupitella. Kolmen viikon vuotuinen riesa nostaa asuntojen myyntihintoja arviolta 400 tuhatta dollaria alueen keskihintojen yläpuolelle.

Karkkikepinkuja on yksi Seattlen alueen joulun vetonauloista. Vastaavanlaisia, tosin vähemmän autenttisia valonäytöksiä on muuallakin ja tänne Washingtoniin ne hyvin sopivat. Useimmissa Seattlenkin kaupunginosissa katuvalot ovat niin himmeät (jos niitä Ravennassakaan juuri on), että karkkikepinkujia tarvitaan katkaisemaan talven kaamos.

Lisää mielipiteitä Esteristä löytyy paikallisesta lehdestä ja sen nettipalstalta.

Elinkaari

Perimätiedon mukaan tiimin tai projektin elinkaari on suurinpiirtein seitsemänvaiheinen. Se alkaa valtavana innostuksena ja jatkuu jumalattomana hämminkinä, jota sitten seuraa helvetillinen sekaannus. Sitten asiaan petytään ja järkiinnytään, mikä toisaalta johtaa siihen, että aletaan etsiä syyllisiä. Ja tietenkin projekti päättyy siihen, että rangaistavina ovat syyttömät ja palkintoja saavat ne, joilla ei ollut projektin kanssa osaa eikä arpaa.

Täällä tällä hetkellä käytävä keskustelu viime viikon tuhotulvista ja mutavyöryistä muistuttaa logiikaltaan juuri em. elinkaarta. Mutavyöryjen ja tulvien syynä, ilmaston lämpenemisen lisäksi, nähdään Chehalis-joen valuma-alueen kiivaat, innostuneet ja viime vuosikymmenten sekavatkin kehittämisprojektit ja samaan ympäröivillä vuorilla ja tapahtuneet massiiviset metsänhakkuut. Ne ovat tuoneet tasangolle moottoriteitä, marketteja, ravintoloita ja vaurautta, mutta samaan aikaan mäenrinteet on revitty paljaiksi ja tasangon maa-alueet on panssaroitu asfaltilla. Vesi liikkuu aiempaa liukkaammin eikä kasvillisuus tai maaperä pidätä sitä. Ja muta liikkuu veden mukana.

Nyt ollaan jonkinlaisessa pettymyksen ja kenties järkiintymisen vaiheessa. Se tiedetään, että jotain pitäisi tehdä, ettei keskikokoista paljon suurempi tulva toistuisi vielä sitä seitsemättäkin kertaa vuoden 1986 jälkeen.

Mielenkiintoista on myös syyllisten etsintä, joka on jo alkanut. Näyttää nimittäin siltä, että projektien priimus-moottorit pääsevät hommasta maininnalla, ettei ihan onnistunut. Yhtä selvältä alkaa näyttää, että suurimmiksi syyllisiksi tullaan leimaamaan muutamat pienet virkamiehet, jotka itse asiassa ovat kai jopa varoitelleet kehityskuluista, mutta jotka todennäköisesti tuomitaan siitä, etteivät he pysäyttäneet näitä lännen kehittäjiä.

Ansiotonta arvonnousua itselleen täältä hakevat aika pienilläkin panoksilla liittovaltion korkeimmat päättäjät, presidenttiä myöden. Joidenkin mielestä liittovaltion ja erityisesti presidentin toiminta on ristiriitaista, sillä hän on juuri vetollaan yrittänyt kaataa mainitunlaisten ongelmien ratkaisuun tarkoitetun vesibudjetin ja nyt hyväksyy pienen ensiavun tulvan uhreille, poliittisten pisteiden toivossa.

Vesipihi

Yhdysvalloissa on arviolta noin 100 miljoonaa vanhanmallista vessanpyttyä. Määräaikaishuollettuinakin ne lotraavat viemäriin noin 3 500 miljardia turhaa vesilitraa vuodessa. Ne ovat suurikulutuksisia. Kun viranomaisten suosituksena tällä hetkellä ovat noin kuuden litran säiliöllä varustetut jätöstenhuuhtojat, on liittovaltiossa kymmeniä miljoonia, päivittäisen omavalvontajärjestelmän läpäiseviä, yli 13-litraisia pelejä.

Miksi vessahuuhdonta sitten puhuttaa kansakuntaa? Se on akuutti aihe siitä syystä, että useita osavaltioita vaivaa jo nyt raju vesipula. Mm. viime kesänä osassa Georgian kaupunkeja oltiin tilanteessa, missä ihmiskäyttöön tarkoitettu vesi uhkasi loppua 1-2 viikossa. Raakavesialtaat ja vesivarastoina toimivat järvet kuivuivat monin paikoin niin pahoin, että myös niiden kalat ja muut eläimet menetettiin. Eivät Kalifornian tuhoisat metsäpalotkaan liiasta vedestä alkuaan saaneet. Maaseudulla vettä on jouduttu ajamaan kaivoihin ja juottokaukaloihin ihan niin kuin Suomessakin, aika-ajoin ja paikkapaikoin. Täällä vesipulan mittakaava vain on amerikkalainen.

Nyt ennustetaan, että vuoteen 2012 mennessä 36 osavaltiossa tullaan törmäämään vakaviin veden riittävyysongelmiin ja että veden käyttöä joudutaan rajoittamaan kipurajoille asti. Tilanne on luonnonvarojen runsauteen tottuneille amerikkalaisille paitsi henkisesti vaikea, myös laaja, sillä se koskettaa 70 prosenttia USA:n osavaltioista. Eikä sitä nykyään voi paeta tai ratkaista siirtymällä länteen.

Vessan huuhtominen on suurin yksittäinen kotitalousveden kuluttaja (30%). Siksi siihen halutaan nyt puuttua. Täällä kaavaillaankin uutta suositusta, joka määräisi uuden vessan vesisäiliön vetoisuuden 1.3 gallonaksi eli vajaaksi 5 litraksi.

Seattlen vedestä huolehtiva Public Utilities arvioi, että kuusilitraisten vesikalusteiden vaihtaminen viisilitraisiin, säästäisi kotitalouksissa 90-100 dollaria vuodessa. Niinpä nuo A-vesiluokkaan ryhmiteltävät kodinkoneet maksaisivat, jopa vesirikkaassa Washingtonin osavaltiossa, hintansa takaisin jo parissa, kolmessa vuodessa.

Tekemällä suomalaiset eli panemalla säiliöön 2.5 kilon tiilen, alkaisi vedensäästö heti ja pieni investointi tuottaisi paremmin kuin IT-osakkeet hulluinpina vuosina eikä olisi pelkoa kurssien romahduksesta.

13-litraisten säiliöiden vaihtaminen pienempiin vasta kannattaisikin. On arvioitu, että nelihenkinen perhe säästäisi vuodessa noin 63 000 litraa vettä ja 2000 dollaria rahaa vaihtamalla vanhat, väljät vesirohmut uusiin flush-off hybrideihin.

Kaikki vesihuoltoa harrastaneet tietävät, ettei tankkia voi pienentää loputtomiin ilman että viemäriverkostossa alkaa ilmetä laskimosairauksia. Viranomaiset ovat täällä varautuneet tähän insinööriargumenttiin ja laskeneet, että jopa 1.28-gallonainen pyttymalli huuhtoo helposti normaalit 10 unssin tuotokset. Alikersantti Lahtista mukaillen voisi heti kysyä, että "mitäs sillon tehärään, kun tulee se yhärestoista" ja sen kaverina reilu puntti sitkeää pyyhepaperia ja muita kelluvia tai uppovia kappaleita, joita ei alunperin oltu suunniteltu putkessa uitettaviksi.

On aivan selvää, että tankkikoon lisäksi on tehtävä muutakin. Ehkä seuraava vaihe on Suunnon pulssimittariin tai Polarin rintapantaan yhdistettävä tuotostunnistin, joka langattomasti ohjaa digitaalisen herkkää huuhteluyksikköä.

Joka tapauksessa se tiedetään, että vettä säästäville innovaatioille on iso tilaus.

Meikkaus

Nyt se on surullisen totta. Kuten skeptikot (realistit?) jo heinäkuussa ennustivat, asuntojen mediaanihinnat putoavat myös täällä Seattlessa. Kupla on puhkeamassa. Toki vauhti on paljon maltillisempi kuin muualla maassa tai edes Washingtonissa. Silti 5 prosentin kuukausivauhti on kohtuullinen arvaus.

Myyntiin varautuneet viisaat osasivat ottaa tämänkin huomioon. Ehostamalla sopivasti asuntoa, on siitä edelleen päästy eroon kohtuullisen mukavasti ja remontillekin on saatu kohtuullisia korkoja. Paikallinen otantatutkimus kertoo, että pieni keittiöremontti (22 000$) nosti asunnon myyntihintaa 28 000 dollarilla. Toisin sanoen, remontille saatiin 26 prosentin korko muutamassa viikossa. Myös lattiat kannatti myyntiä suunnittelevan remontoida, sillä lattiaremontti tuotti noin 20 prosentin koron. Ikkunanpokien vaihtaminen uusiin, puisiin tuotti sijoitukselle noin 16 prosentin tuoton, mutta vinyylisilläkin (täällä ihan liian tavalliset) sai lähes 8 prosenttia.

Asuntokauppa on kovaa liiketoimintaa, myös Suomessa!

Vesi ja muta

Viimeviikkoisen, osavaltioon julistetun katastrofin jälkiraivaus on vielä pahasti kesken ja päivittäin paljastuu uusia vahinkoja, joita rankkasateet ja niitä seuranneet tulvat ja mutavyöryt ovat saaneet aikaan. Seattlessakin alavilla paikoilla olleet asunnot täyttyivät vedellä ja jokapäiväinen elämä häiriintyi ainakin muutamaksi vuorokaudeksi. Puhutuimmat vahingot kaupungissa kuitenkin aiheutuivat siitä, että viemäreihin tulvivan veden takia tuhansia kuutioita puhdistamatonta viemärivettä jouduttiin päästämään kaupungin alueen pieniin jokiin, järviin ja Lake Washingtoniin. Erityisesti surua aiheutti ylivuoto suhteellisen varakkaan asuinalueen keskellä sijaitsevaan kilometrin pituiseen, 3.8 metriä syvään Green Lake-järveen, jonne pääsi arviolta 30 miljoonaa litraa puhdistamatonta jätevettä.

Vahingot kaupungissa ovat vakavia, mutta paljon pahemmin myrsky käsitteli Seattlen eteläpuolista laajaa Chehalis-joen valuma-aluetta tai paremminkin sanoen Chehalis-joen valuma-alueen tasankoa. Maanantaista perjantaihin neljänkymmenen neljän tuhannen henkilöauton ja kymmenen tuhannen rekan letka kiersi päivittäin ylimääräisen neljän-seitsemän tunnin sakkokierroksen, kun maan tärkein valtatie 5 oli kolmenkymmenen kilometrin matkalla jopa kolmimetrisen vesipatjan alla. Tuhansia kotieläimiä on hukkunut tulvien ja mutavyöryjen alle ja surullisen näköisiä ovat talojen seinustat, kun niitä kaivetaan esiin mutapatjan alta. 35 000 ihmistä oli lähes viikon ilman sähköä ja lähes 20 000 haja-asutusalueen ihmistä joutui ja suuri osa joutuu edelleen, hankkimaan juomavetensä pullotettuna. Tuhansia kaatuneita puita on huuhtoutunut vuorenrinteiltä alas tasangolle, jossa ne ovat pysähtyneet röykkiöihin kuin odottaen tasangolle uutta tulvaa ja tukkilaisia.

Myrskyn vahinkojen arviointi on alkanut ja keskustelun sävyt vaihtelevat säälistä syyllisten metsästykseen.

Yhdeksänkymmentä

Olin väärässä, kun kuvittelin, että voisin Kaurismäen tapaan välttää Linnan juhlat ajoittamalla matkani juuri niiden ajankohtaan. Ei onnistunut - tälläkään kertaa. Tuskin aamulla ehdin kantaa puurokattilan pöytään, kun rouva julisti kinkerit alkaneiksi. Tietokoneen ruutu oli auki ja Papunen-Koskinen haastatteli tohtoria ja presidenttiä ennen juhlien alkua. Hetken päästä sitten oltiinkin jo Ylellä, suorassa internet-lähetyksessä. Havumäki ja Rönkä kosiskelivat meitä tuntikausiksi tuhlaamaan kallista aikaamme tirkistelläksemme sitä, kuinka jono TV:stä tuttuja ja puolituttuja, pyntättyjä ihmisiä ilmestyy jostakin, niiaa ja antaa kättä TV:stä tutuille ja lopulta häviää jonnekin. Kalliit näyttelijät - halpaa viihdettä.

Suomen ja Washingtonin aikaerosta johtuen tilanne oli, kaikesta huolimatta, minulle otollinen. Lapioituani puuron naamaani, minulla oli hyvä syy poistua juhlista ja siirtyä Montlaken tutkimuskeskukseen. Siellä kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut Suomen itsenäisyyspäivästä ja vielä vähemmän linnan juhlista. Monet sen sijaan valmistautuivat puolen päivän aikaan pidettyyn, syksyn viimeiseen Monster Jam-seminaariin, jonka huolenaiheena oli maailman suurin sisävesissä elävä kala: Mekongin deltan jättiläismonni (giant catfish). Sen kanta on viimeisten vuosikymmenien aikana uhkaavasti heikentynyt ja kannan tilasta ja monnin pelastamisesta oli kyse.

Matkalla työpaikalle ilahdutti suositun Canal Street Coffeen toista päivää jatkunut itsenäisyyspäivän liputus (näpäytä yläkuvaa). Se piristi myös omia illalla pidettyjä itsenäisyysjuhlamme, kuohujuomineen. Eläköön 90-vuotias Suomi !

Älkää erotko !

Michiganin valtionyliopiston ekologian professori on päätynyt merkittävään yhteiskunnalliseen johtopäätökseen: Avioerot ovat pahasta. Ne kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä ja johtavat muutoinkin epäterveeseen raaka-aineiden tuhlaukseen. Kun huushollit avioerojen takia revitään kappaleiksi, tarvitaan enemmän televisioita, jääkaappeja, lämmitysenergiaa, pakkausmateriaaleja, autoja. Avioerot ovat syynä siihenkin, että amerikkalaiset kuluttivat vuonna 2005 yli 2 miljardia kuutiometriä enemmän vettä ja 73 miljardia kilowattituntia enemmän sähköä kuin olisi kulunut, jos liitot olisi pidetty kasassa. Erojen takia luontoa tärvellään rakentamalla lisää rakennuksia ja ajoteitä.

Mm. edellä mainitut tulokset ovat luettavissa tällä viikolla ilmestyneessä, arvostetussa Proceedings of the National Academy of Sciences sarjan on-line-numerossa. Tutkimus, jonka edeltäjä sai palstatilaa kunnioitetussa Nature-lehdessä, paljastaa, että tilanne on paha myös Etelä-Afrikassa, Kreikassa ja Etelä- ja Väli-Amerikassa, mm. Brasiliassa, Costa Ricassa, Mexikossa ja Ecuadorissa.

Siispä, vaikka tuntuisi kuinka kipeältä, älkää erotko! Kasvihuoneilmiön nimissä!

Ananas Express

Alkutalven ensimmäinen eteläinen rajuilma, Ananas-express runteli pahoin Washingtonin länsiosia viime yönä ja tänään. Tähän mennessä viiden ihmisen tiedetään kuolleen ja useiden loukkaantuneen myrskyssä. Kuvernööri Chris Gregoire julisti osavaltioon hätätilan massiivisten tulvien, kovan sateen ja puuskissa jopa 130km tuntinopeuteen nousseen tuulen takia.

Kanadasta Meksikoon ulottuva, Washingtonin osavaltion tärkein valtatie, Interstate 5 on tulvien takia Seattlen eteläpuolella poikki ja liikenne joudutaan ohjaamaan muille väylille ainakin kolmen seuraavan päivän ajan. Niinpä normaalisti reilun kolmen tunnin ajomatkaan (170 mailia) Seattlesta Oregonin Portlandiin kuluu tällä hetkellä noin 10 tuntia (440 mailia). Sekään ei välttämättä riitä, sillä kiertotie kulkee korkeammalla, missä musta jää ja liukkaat tienpinnat usein yllättävät.

Tulvaveden ja mutavyöryjen takia myös monet pienemmät tiet ja junaradat ovat poissa pelistä, ainakin lähipäivät. Joidenkin teiden ja katujen uskotaan olevan liikennöitävässä kunnossa vasta keväällä.

Paikallinen ilmatieteen yksikkö raportoi, että Seattle-Tacoman lentoasemalla satoi keskiyön ja klo 15 välisenä aikana lähes 90 millimetriä eli noin puolentoista kuukauden suomalaisen sateen verran. Illan aikana vettä odotettiin tulevan vielä 50-75 millimetriä lisää.

Meilläkin myrsky tuntui. Lauantaina satanut neljän, viiden sentin lumikerros lähti maasta reilussa tunnissa, kun sade alkoi ja lämpötila nousi nollan pinnasta 15 plusasteeseen. Vettä tuli kaatamalla ja juuri syksyn lehdistä vapautetut räystäskourut huusivat hurraata. Toki vettä lorisi myös olohuoneen äärimmäiseen nurkkaan aseteltuihin pieniin sankoihin. Oli onni, että sade alkoi juuri ennen kahden viikon välein tapahtuvaa kierrätysmateriaalien keräystä. Vielä tallessa olleet, kertyneet sanomalehdet pääsivät uusiokäyttöön lähes välittömästi sen jälkeen, kun olivat uutistiedonsa meihin purkaneet. Onneksi sähkön, veden ja kaasun jakelu toimii Fremontissa, ainakin vielä.

Huonot hiilarit

Seattlen ympäristössä toimiva luomu-, lähi- ja terveysruokiin panostava market-ketju ilmoitti viime viikolla poistaneensa hyllyiltään kaikki korkeafruktoosisilla maissisiirapeilla (HFCS) makeutetut tuotteet. Valikoimista poistui paljon tärkkelysiirapeilla makeutettuja juomia, keksejä, hilloja ja jopa terveellisinä kokojyvätuotteina itseään mainostavia leipiä ja leipomotuotteita.

PCC:n toimenpide on johdonmukainen reaktio kanta-asiakkaidensa vaatimuksiin. Vaikka hieman kalliimmalla, he haluavat varmasti ostaa tuotteita, joiden ainakin uskovat olevan puhtaampia, ekologisesti kestävämmin tuotettuja ja tässä tapauksessa terveyttä ylläpitäviä.

Pitkän aikaa rasvojen haittoja painottaneen ravitsemustiedotuksen jälkeen pahan paikalle ovat täällä tulleet sokerit ja erityisesti entsyymein muunnellut maissisiirapit. Kun lähes jokaisessa ruokapakkauksessa jo nyt lukee, että ne ovat vähäkolesterolisia, täysjyväisiä, vähäsuolaisia, tai että niihin on lisätty omega-3:sia tai vitamiineja, on uutena myyntivalttina se, että niistä puuttuvat HFCS-makeuttajat. Amerikkalainen kuluttajatutkimus tietää kertoa, että vuoden ensimmäisen 8 kuukauden aikana markkinoille oli tullut 146 uutta tuotetta, joita myytiin HFCS-vapaina.

Sokerien ja erilaisten sokeriyhdisteiden merkityksestä täällä käydään kovaa väittelyä, joka jakaa asiantuntijat. Monet kuluttajat näyttävät kuitenkin uskovan väitteeseen, että vuosien 1970- ja 2007 aikana perinteisempien juurikas- ja ruokosokerien tilalle tulleet maissisiirapit ja sokerien kulutuksen kasvu ovat syyllisiä kasvaneisiin diabetes-lukuihin ja ylipainoisuuteen. Kansallinen maissinjalostajien yhdistys ei tätä ainakaan myönnä, sillä korkeasokeriset yhdisteet ovat USA:n sokeripolitiikasta johtuen hinnaltaan edullisempia ja teknisesti kätevämpiä makeudenantajia.

Joka tapauksessa, South Beach-, Monignac- ja muut alakarppaus-dieetit ovat täällä kovassa kurssissa.